Vam­mais­lain­sää­dän­nön uu­dis­ta­mi­nen

Alkuperäinen lausuntopäivä 4.7.2017

Sosiaali- ja terveysministeriö on uudistamassa näkövammaisille tärkeää vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä. Tarkoituksena on yhdistää vammaispalvelu- ja kehitysvammalait yhdeksi laiksi. Kyseessä on pitkään tavoiteltu uudistus, joka tähtää vammaisten ihmisten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden parantumiseen.

Lakiuudistus on saanut lyhenteen Valas, joka tulee ilmeisesti sanasta vammaislainsäädäntö. Jatkossa tässä tiivistelmässä puhutaan Valaksesta.

Näkövammaisten liitto (myöhemmin NKL) lausui Valas-lain luonnoksesta. Lausuntoa tehdessä liitto otti huomioon YK:n vammaissopimuksen periaatteet ja Suomen perustuslain. Liiton kanta on, että ehdotetun uuden lain pykäliin ja yksityiskohtaisiin perusteluihin tarvitaan muutoksia ja tarkennuksia.

Vamman vuoksi tarpeelliset palvelut vammaispalvelulain mukaan

NKL edellyttää, että ihmisen täyttäessä uuden vammaispalvelulain mukaiset tietyn palvelun saamisedellytykset, palvelu on aina myönnettävä erityispalveluna vammaispalvelulain perusteella. Tilanteissa, joissa ihminen täyttää palvelun myöntämisedellytykset, ei enää tule alkaa miettiä, myönnetäänkö palvelut sosiaalihuoltolain vai erityislain perusteella. Mikäli näin toimittaisiin, uusi erityislaki vesittyisi eivätkä näkövammaiset saisi tarvitsemiaan, riittäviä ja tarkoituksenmukaisia vammaispalveluja.

Ikäkysymys

NKL korostaa, ettei näkövammautuminen kuulu tavanomaiseen ikääntymiseen. Näkövamman takana on aina sairaus, joka on aiheuttanut näkövamman. Kyse ei ole tavanomaisesta vanhuuden raihnaistumisesta eikä yleisesti korkeasta iästä aiheutuvasta sairastavuudesta. Tämän vuoksi lain yleisissä säännöksissä on selkeästi tuotava ilmi, että ikääntyneillä vammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on oltava oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin.

Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty useampia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, jotka liittyvät vammaispalveluihin ja ikään. NKL huomauttaa, että niiden oheen on kirjoitettava esitettyjen päätösten merkitys lain soveltamisessa. Tällä hetkellä yksittäiset päätökset näyttäytyvät irrallisina eivätkä ohjaa tarkoituksenmukaisesti päätöksentekoa siitä, mitä lakia palveluiden järjestämisessä sovelletaan ikääntyneen henkilön kohdalla.

Osallistuminen ja osallisuuden tukeminen

NKL painottaa, että palveluntarpeen arviointi, palvelujen suunnittelu, toteuttaminen ja toteuttamisen seuranta ovat välttämättömiä ja ne on tehtävä yhdessä näkövammaisen kanssa. Asiakkaan on saatava tietoja eri lakien mukaisista palveluista, joilla voidaan vastata hänen palvelun tarpeeseensa. Tämä korostaa näkövammaisille tuotettavan tiedon saavutettavuuden merkitystä osallistumisen ja osallisuuden tukemisessa. Eri vaihtoehtojen selvittäminen ja kokonaisuuden hahmottaminen vaativat tulevaisuudessa asiakkaalta aikaisempaa enemmän tietoa ja osaamista, ja valinnoilla on aiempaa suurempi merkitys palvelujen toteuttamisessa. Liitto edellyttää, että tiedottaminen tulee toteuttaa monikanavaisesti ja saavutettavasti (äänite, saavutettava sähköinen muoto, isokirjoitus ja pistekirjoitus).

Erityispalvelut: Valmennus ja tuki, henkilökohtainen apu, liikkumisen tuki ja palvelut

Näkövammaisten kannalta valmennukseen ja tukeen kuuluvia palveluja ovat esimerkiksi pistekirjoituksen opetus ja liikkumistaidonohjaus. Liitto pitää välttämättömänä, että valmennukseen ja tukeen on kiistaton oikeus. Harkinnanvaraisuus vaarantaisi palvelun saannin.  Palvelujen toteuttamisen osalta liitto korostaa, että pistekirjoituksen ohjaajana sekä näkövammaiselle että hänen näkeville perheenjäsenilleen tai läheisilleen tulee toimia ammattitaitoinen pistekirjoituksen ohjaaja. Liikkumistaidon osalta Näkövammaisten liitto huomauttaa, että näkövammaiselle liikkumistaidonohjausta voi pätevästi ja turvallisesti antaa vain koulutettu liikkumistaidonohjaaja.

Henkilökohtaisen avun kohdalla Näkövammaisten liitto edellyttää, että oikeus henkilökohtaiseen apuun on sekä heillä, jotka tarvitsevat apua runsaasti että heillä, joiden avun tarve on vähäisempää mutta toistuvaa ja säännöllistä. Lausunnossa esitetään lisäystä lain yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittujen henkilökohtaiseen apuun kuuluvien tavanomaisten elämäntoimintojen sisältöön. Näkövammaisten kannalta on tärkeää, että tavanomaisiin toimintoihin lisätään lukeminen, kirjoittaminen, tiedonsaanti ja sähköisten palvelujen käyttö.

Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kiinnitetty huomiota siihen, että henkilökohtaisen avun tuntimäärää arvioitaessa vammaisen henkilön vapaa-ajan toimiin tai sosiaaliseen osallistumiseen myönnetty avustajatuntimäärä ei saisi kulua päivittäisistä toimista suoriutumiseen. Tätä liitto pitää tärkeänä asiana, koska nykyisin kunnat usein mieltävät, että 30 tuntia sisältää sekä päivittäiset toiminnot että harrastukset ja yhteiskunnallisen osallistumisen. Tulkinnallaan kunnat väheksyvät näkövammaisen henkilökohtaisen avun tarvetta ja päätöksellään estävät näkövammaista tekemästä niitä arjen asioita, joita hän tekisi, mikäli saisi riittävästi henkilökohtaista apua.

Henkilökohtaisen avun toteuttamisen kohdalla liitto korostaa kaikkien kolmen järjestämistavan tärkeyttä. Uuden lain myötä maakunnilla tulee olla käytettävissään kolme henkilökohtaisen avun järjestämistapaa (työnantaja-, asiakasseteli- ja palvelumalli), jotta voidaan varmistaa valinnanvapaus sekä henkilökohtaisen avun toteuttaminen vammaiselle henkilölle sopivalla tavalla.

Näkövammaisten kohdalla työnantajamalli on erityisen tärkeä, koska se on käytännössä taannut sen, että henkilökohtainen apu on ollut tosiasiallisesti käytettävissä silloin kuin näkövammainen sitä välttämättä tarvitsee. On kuitenkin muistettava, ettei työnantajamalli ole paras vaihtoehto kaikille.

Tuleva liikkumisen tuki ja palvelut, nykyinen vaikeavammaisen kuljetuspalvelu

NKL katsoo, että ehdotettu säännös liikkumisen tuesta ja palveluista ei turvaa vammaisen henkilön liikkumista. lakiesityksen perusteluissa todetaan, että mikäli sosiaalihuoltolain mukaiset liikkumisen tuen toteuttamistavat eivät olisi vammaisen henkilön liikkumisen turvaamiseksi riittäviä ja sopivia, sovellettaisiin vammaispalvelulakia. NKL vaatii, että vammaispalvelulakia sovelletaan aina, kun vammainen henkilö täyttää palvelun myöntämisedellytykset.

Ehdotetun liikkumisen tuen toteuttamisen osalta NKL muistuttaa, että joukkoliikenne ei ole näkövammaiselle koskaan täysin esteetöntä. Tämä tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan hakijan yksilöllisiä kuljetuspalveluja. Hyvä asia on, että voimaantullessaan valinnanvapauslakiin sisältyvä henkilökohtainen budjetointi antaa mahdollisuuden alueellisesti laajempaankin liikkumiseen kuljetuspalvelulla.

Matkojen yhdistelyä koskien lain perusteluissa esitetty näkemys siitä, että yhdistely koskee vain pitkiä matkoja, on kannatettava. Tässä kohtaa liitto tuo esiin, että matkojen yhdistely saattaa haitata tai jopa estää yksittäistä näkövammaista käyttämästä myönnettyjä kuljetuspalvelumatkoja.

Riittävään liikkumisen tuen järjestämiseen liittyen liitto edellyttää, ettei vapaa-ajantoimintaan tai muuhun sosiaaliseen osallistumiseen tarkoitettujen kuljetuspalvelumatkojen lukumäärä saa muodostua esteeksi vammaisen henkilön aktiiviselle osallistumiselle vammaisia henkilöitä koskevaan vaikuttamistyöhön.

Lopuksi

NKL muistuttaa, että tulevasta laista on laadittava ohjeistusta ja että vammaispalvelujen sosiaalityöntekijöille on järjestettävä koulutusta ennen lain voimaantuloa.