Siirry pääsisältöön

Verk­ko­poh­jai­sis­sa kartta-alus­tois­sa vielä paljon rat­kai­se­mat­to­mia saa­vu­tet­ta­vuus­haas­tei­ta

Verkkopohjaiset kartta-alustat aiheuttavat saavutettavuushaasteita ihmisille, joilla on joko iän mukanaan tuoma tai synnynnäinen kognitiivinen tai motorinen rajoite. Myös näkövammaiset käyttäjät kohtaavat haasteita kartta-alustojen hyödyntämisessä verkossa.

Petra Jokisuun tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma Verkkopohjaisten karttojen saavutettavuushaasteet on hyväksytty Jyväskylän yliopistossa. Jokisuu tarkastelee tutkielmassa erityisryhmien saavutettavuushaasteita verkkopohjaisilla kartta-alustoilla.

Haasteet vaihtelevat rajoiteryhmittäin. Monet haasteista ilmenevät kuitenkin kaikilla rajoiteryhmillä joko estäen kokonaan kartta-alustalla toimimisen tai vaikeuttaen sitä. Ratkaisuja näihin saavutettavuushaasteisiin ei ole juurikaan tutkittu, ja toimivien ratkaisujen löytäminen vaatii vielä paljon tutkimusta.

Vuonna 2017 noin 15 prosentilla maailman väestöstä oli jokin fyysinen, aisti- tai kognitiivinen vamma. Samaan aikaan internetin käyttö on lisääntynyt huimasti ja teknologia jatkaa kehittymistään. Yli miljoona ihmistä tarvitsee Suomessa saavutettavuutta. Saavutettavuus ei hyödytä ainoastaan rajoiteryhmiin kuuluvia, vaan se parantaa käyttöliittymien käytettävyyttä kaikille käyttäjille muun muassa helpottaen puhelimen käyttöä auringon paisteessa.

Saavutettavuuteen on alettu kiinnittää huomiota muun muassa saavutettavuusdirektiivin voimaan astumisen myötä. Siitä huolimatta 18,6 % pohjoismaisista käyttöliittymäsuunnittelijoista ei tiedä, miten suunnitella verkkopalveluista saavutettavia.

Verkkopohjaiset kartta-alustat helpottavat ihmisiä esimerkiksi navigoimaan uudessa kaupungissa tai hahmottamaan, millaisia hiihtolatuja läheltä löytyy. Kartta-alustat sisältävät saavutettavuuden kannalta useita haasteita. Ratkaisujen löytäminen auttaa yleisesti saavutettavuustutkimusta, mutta ennen kaikkea tarjoaa laajemmalle joukolle ihmisiä tasapuolisemmat mahdollisuudet käyttää verkkopalveluja. 

Tähän mennessä kehitetyt saavutettavuusohjeistukset (mm. WCAG2.1) eivät tarjoa ratkaisuja verkkopohjaisten karttoihin saavutettavuushaasteisiin. Haasteet liittyvät kartta-alustojen sisällön runsauteen, erilaisiin kartalla oleviin käyttöliittymäelementteihin, karttojen asetteluun ja visuaaliseen ilmeeseen, liikuttamista vaativiin toiminnallisuuksiin sekä karttojen johdonmukaisuuteen. Ongelmat johtuvat pääsääntöisesti siitä, ettei verkkosivujen suunnittelussa ole huomioitu käyttäjien kognitiivisia, motorisia ja näköön liittyviä rajoitteita.

Ratkaisut näihin haasteisiin ovat yksilöllisiä ja täydellistä saavutettavuutta on toistaiseksi lähes mahdoton toteuttaa koko graafisen kartan osalta. Seuraava askel onkin lähteä etsimään konkreettisia ratkaisuja saavutettavuushaasteisiin yhdessä käyttäjien kanssa.

Tutkimus suoritettiin empiirisenä laadullisena tutkimuksena. Laadullinen tutkimus toteutettiin käyttäjätestauksena hyödyntäen ääneen ajattelun (TAP) metodia. Käyttäjätestauksen tukena hyödynnettiin myös puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimus pohjautui kirjallisuuskatsauksessa luotuun teoreettiseen viitekehykseen.