Vanheneva mies

Kuuntele

Kuuntele Vanheneva mies -tallenne Soundcloudissa.- Ulkoinen linkki

Lue

[Alkutunnus alkaa, porinaa]

[Mies laulaen:] Dum-dum...

[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…

[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.

[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?

[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.

[Alkutunnus päättyy.]

Harri:                Hyvää päivää ihmiset! Meillä on aiheena muistaakseni Vesisoikio 6 ja vanheneva ikääntyvä mies. Siitä me keskustelemme Tuuren kanssa tänään. Aluksi tässä ajatuksia. Kirjaton, karjaton mies. Rikas mies, jos olisin. Lähes onnellinen mies, tavallinen suomalainen mies, mennyt mies. Vanheneva mies voisi olla myös laulun aihe, ja niistä varmaan lauluja on tehtykin. Mutta tänään me keskustelemme vanhenevasta miehestä, ikääntyvästä miehestä meidän näkökulmin ja Vesisoikion omien määritteiden mukaisesti. Ole hyvä, Tuure.

Tuure:              Kiitos Harri! Tuottajan yksi ajatus oli se, että mies paranee vanhetessaan niin kuin hyvä viini. Mä en tiedä, viini ei oikein, minusta se ei ole koskaan parantunut vanhetessaan. Se on kyllä hapantunut, muttei se ole silleen parantunut. Ja joskus musta tuntuu siltä, että sellainen poikamainen iloisuuteni on häipymässä, ja musta tulee semmoinen vanha hapan äijä. Mitäs siihen sanot?

H:                    Joo... Mutta sitten tutkimukset. Esimerkiksi Duodecim-lehden mukaan psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Matti O. Huttunen on sanonut, että miehillä säilyy poikamaisuus ja leikkimielisyys enemmän kuin naisilla. Mutta olen kuullut tuon aivan saman asian, että kun vanhenee, niin tulee seesteiset ajatukset. Ja sinulla on ystävälliset ja luottavaiset silmät, joilla luot ihmisiin katseita ja olet armollinen ja valo sinusta hohkaa. Mutta kyllä joskus itse huomaan sen, että taidan muuttua toisenlaiseksi. Että jos sitruuna on hapan, niin toivon, että musta tykätään sitruunanakin.

T:                     Se on ihan totta. Ja sitruunaahan käytetään paljon sekä juomissa että ruoanlaitossa. Se on loistava hapattava hedelmä. On parempi käyttää sitruunaa kuin etikkaa. Tuntuu, että arvokkaasti vanheneminen on yksi semmoinen, mitä olen huomannut, että sillä on mulle merkitystä. En ole joka asiassa niin aggressiivinen tai kärkäs. Elämänkokemus osoittaa, että asioita tapahtuu, ja kun tarpeeksi vanhaksi tulee, niin ymmärtää, ettei kaikkiin asioihin voi vaikuttaa. Jos ei pysty nyrkkeilemään, on turha mennä kehään heilumaan. Mieluummin katsoo köysien ulkopuolella katsomosta, mitä ne muut puuhaa. Siitä tulee joku semmoinen viisaus, ettei kannata pistää nokkaansa joka paikkaan, vaan katsoo vähän sivusta, että kuka voittaa, ja lähtee sen kanssa sitten kahville. Jotenkin viisaus on kovin korea sana puhua viisaudesta, mutta joku semmoinen itsesuojeluvaisto ja itsearvostus iän mukana kehittyy, ettei enää jokaiseen temmellykseen, taisteluun ja kisaan lähde suin päin mukaan, vaan tulee mietittyä enemmän seurauksia. Että jos nyt jätän tämän jutun väliin, niin mitä tästä seuraa. Jos vastaus on ”ei mitään”, niin sitten ei myöskään sotkeennu niihin asioihin. Meillä on eri-ikäistä sakkia kotona ja kaikkein nuorimmat ovat hirveän ääripäissään, että on vain yksi asia oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Ensin mua se vähän kismitti, mutta nyt sitä on huvittava seurata, kun tietää, että se kuuluu nuoruuteen, että ollaan ehdottomia ja pidetään kiinni siitä ajatuksesta. Vaikka se mun mittakaavastani olisi jopa huvittavaa, täytyy vain pitää naama peruslukemilla, koska muutamassa kymmenessä vuodessa ne kuitenkin muuttavat käsityksensä. Niin minäkin tein aikanani, että oli hyvin jyrkät mielipiteet ja nyt hyvin vähän otan kantaa, ainakaan kovin jyrkästi. Kyllä mä kantaa otan, mutta ei se ole mulle mikään kohtalon kysymys, että olenko oikeassa vai väärässä. Ole hyvä.

H:                    Juuri noin. Vielä muistan oman itsenikin, että kaksikymppisenä, kolmekymppisenä tai sanotaan, että 15-vuotiaana, oli arka, ja siitä eteenpäin alkoi itsetunto nousemaan, vaikka sitä oli yritetty hakata alas kaksikymppisenä, kolmekymppisenä. Sitähän oltiin kuolemattomia ja omat mielipiteet oli sellaisia. Tosin mulla on joku hyvä jäänyt jostain, että olen osannut kuunnella ja mua pidettiin mukamas viisaana ihmisenä, kun mä kuuntelin. Mutta loppujen lopuksi sanelin omia asioitani. Kuten sanoit, että sitä ei silloin ymmärtänyt, että semmoinen kuuluu siihen elämän juttuun. Nyt mullakin on ikää 66 vuotta, niin alkaa olemaan semmoinen tilanne, että ei enää mielellään hakeudu konfliktitilanteisiin, kun ei ole pakko. Vaan nimenomaan haluaa vältellä sitä, koska ne ovat yllättävän rasittavia ja verenpainetta nostattavia. Mun elämäni ei enää muutu siitä, että saan vietyä asiani eteenpäin. Kuten äsken myös samalla tavalla sanoit, että pitää kuunnella, katsoa, miettiä ja pyrkiä vaikka sparraamaan erilaisilla tavoilla, mutta ei pelkällä väittelyllä. Kuulostaako tutulta?

T:                     Kuulostaa tutulta. Ja varsinkin nyt, kun tulee jopa maailmanlaajuisia erimielisyyksiä, joista pyritään löytämään kahteen tai kolmeen pekkaan oikea ratkaisu, että kuka on väärässä ja kuka on oikeassa, ja kuinka väärässä olevaa pitäisi rangaista. Siinä vaiheessa, kun siinä on paljon kielteistä ilmapiiriä, niin siitä tulee ehtymätön, loppumaton kiista, joka ei koskaan tule päättymään. Varsinkin, koska siinä seurueessa, missä sitä kiistaa käydään, ei ole ketään semmoista ihmistä, joka voisi kiistanalaiselle asialla yhtään mitään. Vaan puhutaan niin korkealla sfääreissä, ettei meistä kukaan edes tiedä, ketkä kaikki muut siellä ovat osallisena, kun puhutaan "Se teki sitä ja tuo teki tuota", niin siellä on tuhansia ihmisiä tekemässä jotain. Olen huomannut sen, ettei mun kannata enää ottaa kauheasti kantaa. Mulla on vanha sananlasku, opin sen kauan sitten, isoäitini opetti sen mulle, että jokaisella on oikeus lyödä oma päänsä itse valitsemansa mäntyyn niin monta kertaa kuin haluaa, se on syntymäoikeus. Kun mua rupeaa kismittämään joku tekijä, joka tuntuu tyhmältä, niin olen ottanut sen lohdutukseksi siihen, että jokaisella on syntymäoikeus lyödä päätään mäntyyn, mutta ei mun tarvitse, voin katsella sitä vähän kauempaa. Ole hyvä.

H:                    Joo. Mennään tällaiseen, kun nykyisin halutaan kategorisoida erilaisia asioita. Jossain on esimerkiksi tehty ikäjutuista kategoriat. Yksi on sellainen, että 35-40-vuotiaat ovat varhaiskeski-iässä. Sitten 45-50-vuotiaat ovat keski-iässä. Sitten 55-65-vuotiaat myöhäisessä keski-iässä. 65-75-vuotiaat vanhuuden nuoruusvaiheessa. Sitten 75-85 vanhuuden keski-iässä. Yli 85-vuotiaat elävät vanhuusikää. Miltä nuo kategoriat kuulostavat sulle?

T:                     Kyllä mulle nuoruusvanhuus kuulostaa ihan tutulle, mä vielä kiikun siinä viivalla. Kaveri sai ensimmäisen eläkepaperin kotiinsa ja luki sitä ääneen puhelimessa, että "Mitä varten ne aina kirjoittaa tällaista. Mulle on myönnetty vanhuuseläke, en mä ole mikään vanha." Nuoruusvanhus tulee just siitä, että toinen jalka on vielä siellä, että jäätelö sulaa suussa ja toinen jalka on siellä, että rupeaa jo kompuroimaan pimeässä. Se on se vaihe, missä rupeaa huomaamaan sen eron, että rupeaa muistelemaan, että nämäkin raput tuli noustua joskus kolmella askeleella, ja nyt täytyy ottaa joka rappuselle kaksi askelta. Huomaa sen eron siitä, että kaikki hidastuu ja kaikki tulee vaikeammaksi. Se on just se murroskohta, jota mä käsittelen elämässäni. Ei voi juosta enää, koska melko äkkiä kaatuu, jos lähtee juoksentelemaan. Voi ottaa vähän pidempää askelta, mutta ei saa kiiruhtaa. Pitää opetella samoja asioita uudestaan, jotka oli nuoruudessa, keski-iässä, vielä ihan luonnollista, ei tarvinnut miettiä. Nyt kun laittaa jalan lattiaan, niin täytyy miettiä, että onko se nyt varmasti lattiassa, etten kaadu, kun nousen sen varaan. Tulee varovaisuutta kaikkeen, mitä tekee. Ole hyvä.

H:                    Kääntäisin tuon juuri sellaiseksi, kun elän itsekseni ja yritän tätä huushollia pitää jonkinlaisessa kunnossa ainakin sen kahden, kolmen viikon välein, kunnes siivooja käy täällä tekemässä vähän parempaa. Ennen siivoukset oli mulle sellaisia, että tässä kaksiossa matot pihalle, imurointi, lattianpesu ja se piti tehdä mahdollisimman nopeasti. Nykyisin se on sitä, että se on imurointi, ja imuri voi jäädä toiseen huoneeseen, sitten käyn sähköpostia lukemassa ja kuuntelen radiota tai mitä teenkään. Eli enää se ei ole sitä, että heti pitää suorittaa. Sitten ajattelen, tätähän joku voisi sanoa laiskuudeksi, mutta olen itselleni armollinen. Se ei ole välttämätöntä, kun minä teen sen itselleni ja varmaan vähän toistenkin eteen, jos tänne joku tulee jopa käymään, niin sen takia. Eli sama on kuntoilussa, joka on valitettavasti jäänyt aika vähälle. Ennen piti suorittaa tunnin treeni. Kuntopyörältä ei voinut nousta pois, vaikka takapuoli puutui järjettömästi ja tuntui, että eturauhasta ei ole olemassakaan, siinä piti vain istua. Mutta nykyisin voin pyöräillä, käydä täällä sviittini ja linnani itäpäädyssä, kävellä takaisin ja jatkaa. Eli suorittaminen on jäänyt pois. Onko se laiskuutta, järkevyyttä vai mitä se on, mitäs sanot?

T:                     Kyllä se on minusta käytännöllisyyttä. Tänne kun joku tulee, niin heti ovella sanon, että jos täällä on jotain silmiinpistävän sekaisin, niin ei tarvitse ruveta siivoamaan, että siivoan sitten, kun olette lähteneet. Että jos on jotain semmoista, niin istukaa vaan ja kääntäkää katse pois. Itselleni tietysti sen takia siivoan, että kun täällä paljasjaloin kuljen, niin tunnen, jos on lattialla jotain ylimäärästä. Mulla on semmoinen liikkuva siivous; aina, kun totean, että tuossa on jotain ylimäärästä, niin poistan sen, jolloin tätä siivotaan jatkuvasti. Jotkuthan siivoaa niin, että ne siivoaa viikonloppuisin, mutta en mä viikonloppuisin kummemmin siivoa, kun ei täällä kukaan käy. Ole hyvä.

H:                    Juuri noin. Ja ainahan voi sanoa vieraille, että odotin, että te tulette ja odotan, kun te lähdette, niin saan teidänkin sotkut siivotuksi. Voi olla, että ne ei tule käymäänkään sitten vähään aikaan. Mitä arvioit, kuinka paljo yli 70-vuotiasta on Suomen maassa noin tällä hetkellä?

T:                     Venttaas nyt... Olen seiskavitonen, ja olen suurten ikäluokkien häntää, kun olen 1948 syntynyt. Siellä on suuret ikäluokat, mutta suurissa ikäluokissa on käynyt myös kova kato. En uskalla arvata.

H:                    Semmoisen luvun löysin kuin noin 874 000. Mitäs ajattelet, onko miehiä vai naisia enemmän?

T:                     Naisia on enemmän.

H:                    Kyllä, kyllä. Eli joku luku on 375 000 miestä ja 505 000 naista. Eli aikamoinen ero siinä on. Tämä oli vissiin suhteellisen tuore tieto. Monestihan tämä alkaa näkymään aika monessa asiassa. Mites koet tuon, että onko se huono asia, että jompiakumpia on enemmän?

T:                     En usko, että enää tässä iässä. Nuorempana se on. Jos ajatellaan jotain kiinalaista yhteiskuntaa, niin on hirveä ongelma, että siellä on miehiä paljon enemmän kuin naisia. Siellä ei pariutuminen oikein onnistu. Joku on selittänyt naisten pidempi-ikäisyyttä, että siihen on varmaan monia syitä. Onko sitten se, että mies on rakenteeltaan semmoinen, että se kuluttaa voimansa toisella tavalla kuin naiset. Se vain sattuu olemaan niin. Ja naisethan elää vanhemmaksi myöskin. Kun katselen ympäristössä, kun entiset tyttöystävät tulee potkukelkalla kesät talvet vastaan, ne ovat hirveän hyvässä kunnossa ollakseen sen ikäisiä. Joku taika siinä on, että naiset ovat iäkkäämpiä ja jaksaa elää elämäänsä. Mulla ei ole oikeastaan teoriaa, minkä takia niin on, mutta musta se on hyvä. Ne saa nauttia kauemmin elämästään. Koska lopun tiedämme, että mihin se päättyy, se tulee väistämättä vastaan. Mitä kauemmin saa nauttia elämästä, niin se on musta hieno ja kunnioitettavia asia. Ole hyvä.

H:                    Mulla tähän jonkinlainen teoria tietysti on. Tämähän voisi olla hyvä aihe keskustella. Eli siitä, että vanheneva nainen, kun niitä näin paljon on, niin on varmasti siitä, että naiset hoitavat terveyttään paremmin, käyvät lääkärillä tunnollisemmin, uskovat lääkäreitä ja niin poispäin. Mies pelkää lääkäreitä, ei halua sinne mennä, ei halua kuulla asioita, mitä hänestä tavallaan löytyy. Tämä on ehkä yksi syy. Mutta sitten, mitä olen kuullut. Mulla asiakas käy hierottamassa itseään. Hän on 86-vuotias. Hän on tykännyt tanssia kaksi kertaa viikossa. Ei käytä alkoholia, ei polta tupakkaa, kulkee sinne autolla ja on äärettömän hyvä tanssija. Niin hän sitä juuri sanoo, että hän saa tanssia kolme tuntia koko ajan. Ja kun siellä on 2/3 naisia ja 1/3 miehiä, niin ei se välttämättä varmaan niille naisille hyväkään asia ole, vaikka verrataan tätä asiaa, vaikka muuten se ehkä olisikin. Koska varmaan se vanheneva nainenkin haluaisi seuraa, ystävyyttä ja läheisyyttä. Ole hyvä.

T:                     Kyllä se on varmaan. Siinä on vielä sekin, että naiset ovat paljon aktiivisimpia koko ikänsä olemaan erilaisissa seuraympyröissä sillä tavalla. Miehet ovat semmoisia vältteleviä. Olen vältellyt tanssia jo kaksikymppisestä. Minut oli huono saada tanssimaan silloin jo. En tiedä, miten kävisi, jos nyt kokeilisin. Naiset ovat avoimempia yhteydenpitoon. Tietysti on mullakin miehiä, semmoisia ystäviä, johon olen pitänyt 70 vuotta yhteyttä. Ne on semmoista juttuseuraa. Ne hoidetaan puhelimessa nykyään ne keskustelut. Hyvin harvoin tavataan, kun kaikilla on hankala liikkua ja ajokortit on kaikki otettu jo pois. Syntyy semmoinen tilanne, ettei pääse paikastaan, niin puhelimessa tehdään paljon yhteydenpitoa. Naisilla on jotenkin tiiviimpi se sosiaalinen elämä. Ne tarvii paljon enemmän ihmisiä ympärilleen. Miehet pärjää kahdella, kolmella juttuseuralla ja ne voi henkisesti ihan hyvin. Joku ero miehen ja naisen logiikassa on myös tässä asiassa. Ole hyvä.

H:                    Se on totta. Mites kun tämä ikääntyminen tulee, niin myös puhutaan miesterveydestä, joka mun mielestä suomeksi voisi sanoa, että se tarkoittaa myöskin mies ja seksi, ja vanheneva mies ja seksi. Meillähän ajatellaan aina, että mies kykenee siittämään, eli miehen siittiöt piisaa hedelmöittämään vaikka missä iässä naisen munasolun, mutta sehän nyt ei periaatteessa pidä sillä tavalla paikkansa. Siittiöiden teho vähenee myös miehillä. Esimerkkejä on, puhutaan jostain Charles Chaplinista, joka yli 80-vuotiaana. Mutta nämä ovat tavallaan poikkeuksia. Ja jos se siittiö onnistuu siinä, niin saattaa olla mahdollisuus saada erilaisesti sairaita ja vammaisia lapsia. Itsekin, kun en tuohon asiaan ole sillä tavalla koskaan perehtynyt, niin olen koko ikäni kuullut sitä, että mies on kuningas moisessa asiassa. Mutta se, että esimerkiksi seksin haluhan ei välttämättä miehellä lopu, kuten saattaa ehkä naisilla tavallaan loppua. Mutta seksihän on muutakin kuin pelkkää yhdyntää, eli se on läheisyyttä ja sellaista. Miten sinä, puhutko kavereidesi kanssa näistä asioista?

T:                     Ei me sillä tavalla. Onhan siinä semmoista kaihoa siinä tekstissä. Mutta sen olen itse todennut, että kyky ja halu ei kohtaa. Kyvyt on paljon olemattomammat kuin halut. Olen oppinut uuden asian, tai no uuden ja uuden, mutta annan enemmän arvoa läheisyydelle. Se ei ole fyysistä, vaan se on henkistä läheisyyttä. Eli se on istua sylikkäin ja puhua mukavia ja kumpikin tietää, ettei tässä sen kummempaa tule, kun ei järki pelaa. Se syventää sitä ihmissuhdetta myös se läheisyys ja sen kokeminen. Sehän on hyvin kehollinen kokemus se läheisyys, jotain tuolla solukossa tapahtuu semmoista, joka saa fyysisen tunteen läheisyydestä. Olen huomannut, että siinä on semmoinen arvokas siirtymä. Se on jalostusta. Toisaalta jos ajatellaan se, että pystyisin siirtämään lapsen, niin en saisi sitä nostettua lattialta ylös. En voisi jäädä yksin sen lapsen kanssa koskaan, koska en pääse ylös sieltä. En saa edes kenkiä jalkaan lattialla, täytyy olla tuolit ja vehkeet, että pääsen ylös. Sen takia luonto on oikeassa siinä, että kun ei saa enää lasta ylös syliinsä lattialta, niin ei lisääntymistäkään enää pitäisi tapahtua. Ole hyvä.

H:                    Juuri noin. Tuohon läheisyyteen vielä se, että se on äärettömän rentouttavaa, kun jo lapsea silität selästä, päästä, mistä tahansa. Sivelet aikuisen selkää ja niin poispäin. Se on äärettömän rentouttava asia. Nimenomaan tässä minä kehotan kaikkia ihmisiä, että silittäkää toisianne. Sillä ei tarvitse välttämättä olla mitään eroottista merkitystä. Saahan niitäkin fantasioita pitää mielessä, mutta se on yleensä jo rauhoittava tilanne. Mites kun sullahan näköongelma tuli aivoinfarktista. Eikös ollut niin?

T:                     Kyllä. Aivoveritulppa. Huomaan, että aivovamman haitta kasvaa mitä vanhemmaksi tulen. Mulla on semmoisia aamuja, että täytyy oikein miettiä, että mitä mä näen. Menee myös tasapainoon, että pidän seinästä kiinni, laitan kämmenet sitä seinää vasten. Tunnustelen jalkoja ja käsiä, että tässä on se pysty 90 astetta, että tätä mun täytyy koko päivä ylläpitää. Makuulta lähtiessä muuttaa moodi seisomiseen ja kävelemiseen. Ja se johtuu siitä samasta veritulpasta, mutta se vaikuttaa myös tasapainoelimeen, näkökeskukseen. Sitten on aamuja, kun ei se toimi. Silloin mä koen, että mulla on näkövamma, kun en saa katsetta kohdistettua. Kaikki isot asiat, pöydät ja tuolit, tajuan niiden olemassaolon, mutta kahvin mittaaminen suppiloon alkaa olla jo semmoista. Kaikki tekeminen täytyy ajatella – kun ottaa askeleen, niin täytyy ajatella jalkaa, että nyt se jalka on oikein maassa ja voin nousta toiselle jalalle.

H:                    Joo. Eli olet näköongelmainen ihminen, vaikka sua ei näkövammaiseksi edes luokitella. Itse olen saanut diagnoosin vuonna 1977 verkkokalvon rappeumalla. Mutta vanhenevan miehenkin ongelma on tämä silmänpohjan rappeuma, kun olen tavannut vanhenevia ihmisiä. Tämä perustuu juuri siihen, että kun ihmiset elää yhä vanhemmaksi, niin heille tämmöinen tulee. Silmänpohjan rappeumaa on kahdenlaista. On kuivaa. Se on yleensä noin 80 prosentilla tämä rappeuman muoto. Sitten on kostea tai nestemäinen noin 20 prosentilla. Nämä tulevat lisääntymään Suomenmaassa, koko maailmassakin, kun väki vanhenee. Kosteaan silmän rappeutumaan on jo keksitty hoito. Eli on laserointia tai erilaisia injektioita lasiaiseen erilaisten lääkkeiden muodossa. Ilmeisesti tulossa jotain muutakin. Yleensä ikärappeuma tekee ihmiset näköongelmaiseksi. Se ei vie kaikkia, eli ihmiset eivät tavallaan sokeudu. Injektioilla on saatu pysäytettyä sitä, että ihmiset eivät välttämättä edes näkövammaudu. Nämä ovat tällaista terminologiaa, mitä meillä laissa ja asetuksissa puhutaan, että kuka on näkövammainen, kuka on näköongelmainen. WHO, Maailman terveysjärjestö, taitaa puhua vielä näkörajoitteisuudesta ja sellaisesta. Eli termit ovat aika vaikeita. Mutta onneksi on menty tavallaan eteenpäin siinä, että ikärappeuma ei todellakaan sokeuta. Se vie kuitenkin ihmisen keskeisen näön. Onko sun ystäväpiirissä Tuure ikärappeumaa sairastavia?

T:                     On, kyllä. Yksi ystävä kärsii silmän rappeutumasta. Sillä oli hirveät kinat Kelan kanssa, kun se tarvitsee erilaisia apuvälineitä, se tarvitsee hoitoja ja sitten se tarvitsee liikkumiseen taksia. Se tarvii vielä kotiavustajaa, joka käy kaupassa ja siivoaa kaksi kertaa viikossa. Kela rupesi hannaamaan siinä, että kun se on vanhentunut, ettei se johdu sen vammoista, vaan se johtuu siitä, että se on vanhentunut. Siitä käytiin iso kina. Sitten hän oli jonkun lakimiehen kanssa käynyt Kelassa selittämässä, että kun tämä hänen vammansa on 30 vuotta vanha, mutta hänen tilanteensa on pahentunut. Eikä se johdu vanhentumisesta, vaan se johtuu siitä, että se vamma ei parane, vaan se vamma tavallaan huononee. Se oli Kelalle hirveän vaikea ymmärtää, että hänen statuksensa voi muuttua sen vamman kautta. Ikääntymisen he olisivat mielellään ottaneet siihen. Silloin ei olisi tarvinnut tehdä mitään hänen tukitoimilleen, koska ikääntymisestä ei saa mitään tukia.

H:                    Juuri näin. Tämä on myöskin kunnissa samanlainen ongelma. Näkövammaisten liitto on nimenomaan tähän asiaan panostanut. Nythän meillä siirrettiin vammaislakia, joka tulee voimaan vasta muistaakseni 2025, jossa Näkövammaisten liitto on halunnut mainita sen, että jos on näkövamma, niin ikääntyminen ei tuo näkövammaa, vaan näkövamma tulee ja on ikääntymisestä huolimatta. Näistä asioista käydään neuvottelua. Vielä muutama faktatulos. Maailmassa on kuulemma 1,3 miljardia näkörajoitteista, sanoo WHO. Näköongelmaista, käyttäisin ehkä sitä sanaa. 188,5 miljoonaa lievästi näkövammaista ja 217 miljoonaa varmaankin keskivaikeaa näkövammaista, joka on vaikea termi. Ja olikohan 36 miljoonaa sokeaksi mainittua asiaa. Nämähän ovat sellaisia tuloksia, jotka ovat jotain laskennallisia asioita. Niillä ei sillä tavalla ole merkitystä. Mutta sanotaan tuosta ikärappeumasta, meillä niitä saattaisi olla varmaan jo 100 000, koska elinikä kasvaa täällä Suomenmaassa. Meillä taas aika tässä eteni. Nyt mielellään taas Tuure kuulisin sinun kuuluisat loppusanat.

T:                     Joo. Kun ajattelen itseäni ja myöskin monia tuntemiani ihmisiä, aina vaan pitää enemmän pystyä huolehtimaan itsestään ja pitää puoliansa. Järjestelmät ovat ihan hyviä, mitä on olemassa, mutta ne ovat myöskin niin rajoitettuja, että pitää perustella hyvin tarkkaan, että täyttää kaikki ehdot, että kelpaa johonkin WHO:n rakentamaan kategoriaan, että mahtuu sinne sisään. Se vaatii yksilöltä, joka ei ole ihan täydellinen, vaan jolla on joku kremppa, niin se vaatii sinnikästä puolensa pitoa. On olemassa Näkövammaisten liitto, se pitää puolia ja kertoo niille, jotka lakia tulkitsee, myöskin sen toisen kannan, sen, johon sitä lakia tulkitaan. Ne kertoo sen hallintojoukolle. Se on jatkuvaa kissan hännän vetoa. Jos jää yksin johonkin tilaan niin, ettei ole tukiverkkoa, niin se vaatii hirveästi sisua käydä jokainen taistelu yksilötasolla läpi viranomaisten kanssa, että saa lain myöntämän oikeuden niihin palveluihin, jotka sellaisille ihmisille kuuluu. Jolla on joku vamma, joka estää toimimasta kuten terveet. Tämä on se, joka nousee aina vain tärkeämmäksi, että oppii itse pitämään huolta. Olen huomannut sen, että tiedän asioista, niin mun täytyy ensin ottaa selvää, että mitkä mun oikeudet on. Sitten voin ruveta vasta ajamaan niitä asioita. Silmälääkäri nauroi minut ulos, ettei sussa ole mitään vikaa. Se oli tietysti sopivaa siinä hetkessä, koska se luuli, että olen tullut hakemaan jotain valtion tai kunnan tukia. Se tykkäsi, että silleen musta pääsee eroon, kun en ymmärrä pyytää. Ja kyllä musta pääsikin, pitkän aikaa en ymmärtänyt, mitä siellä tapahtuu. Ihmisen täytyy koko ajan pysyä hereillä. Ihmisellä pitää olla semmoisia ihmisiä ympärillä, joilta se voi pyytää apua, että ne puolustaa silloin, kun ne jää alakynteen. Että ne saisi elämisen arvoista elämää, eikä ne jäisi paitsi semmoisista asioista, joita yhteiskunta on luvannut ja taannut, että ne antaa meille sitten, kun me tarvitaan. Ja se loppukaneetti: hankkikaa läheisyyttä ja kosketelkaa toisia. Kiitos.

H:                    Kiitos Tuure! Tähän päätämme tämän session, ja seuraavalla kerralla jotain muuta. Hei, hei!

T:                     Hei, hei!

[Naisääni kertoo: "Mitä on puhelinrinkitoiminta? Sinä sitoudut viisi kertaa olemaan mukana keskustelussa. Sinun ei tarvitse osata muuta kuin vastata puhelimeen. Kokoonkutsuja soittaa ja kokoaa ringin, jossa keskustellaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä voidaan jakaa yhteisiä asioita ja elämänkokemuksia. Osallistu sinäkin puhelinrinkitoimintaan! Lisätietoa saat soittamalla numeroon 050 405 9057. Lämpimästi tervetuloa mukaan puhelinrinkitoimintaan!"]

[Lopputunnus: Lyhyt musiikki ja linnunlaulua. Naisääni sanoo: "Näkövammaisten liitto, yhdessä näemme enemmän."]

[Lopputunnus alkaa, porinaa] 

[Mies laulaen:] Dum-dum... 

[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee… 

[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli. 

[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...? 

[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto. 

[Lopputunnus päättyy.]