Alle kouluikäisen lapsen liikkumistaidon ohjaus
Liikkumistaidon ohjauksen tavoitteena on näkövammaisen ihmisen rajoitteet huomioiden tukea hänen omatoimista liikkumistaan arjen reiteillä ja ympäristöissä. Kun näkövammainen lapsi saa järjestelmällistä tukea, kehittyvät hänen valmiutensa liikkua itsenäisesti sekä turvallisesti. Lapsen ohjaus on ammattilaisten ja perheen yhteistyötä.
Vauvaikä
Näkövammainen lapsi tarvitsee yleensä ensimmäisinä vuosinaan fysioterapiaa, joka luo pohjaa myöhemmin alkavalle liikkumistaidon ohjaukselle. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on harjoittaa ja tukea lapsen kehityskaaren mukaisesti kehonhallintaa ja -hahmotusta.
Fysioterapian yhteydessä harjoitetaan mm. suojarefleksejä, tasapainoa ja lihaksien yhteistoimintaa, jotta lapsi voi saavuttaa liikkumiseen tarvittavat motoriset taidot. Näkövammaisella lapsella ei ole mahdollisuutta mallioppimiseen näkevän lapsen tavoin, mikä lisää fysioterapian merkitystä.
Oman terapeutin kanssa on hyvä tarkastella kehityksen osa-alueita laaja-alaisesti. Esimerkiksi sylihoidon perusharjoitteet liittyvät kiinteästi vauvan liikkumisen tukemiseen. Virikematto lattialla ja leikkiminen pikkumökissä sen sijaan auttavat lasta tilanhahmotuksen alkuvaiheissa.
Taaperoikä
Arkirutiinien lomassa liikkumistaidon kehittymistä tukee, kun lapsen kanssa toimitaan monipuolisesti ja rohkaistaan häntä liikkeelle. Asioita kannattaa nimetä aloittaen omista kehonosista pukemis- ja peseytymistilanteissa.
Vähitellen voi edetä harjoittelemaan vasenta ja oikeaa ja tekemään tutuiksi peruskäsitteitä: ylhäällä, alhaalla, edessä, sisällä, lähellä, suoraan jne. Tähän vaiheeseen kuuluu toteuttelu liikkumiseen portaissa ja erilaisissa maastoissa. Itsenäisen kulkemisen alkuun auttavat esimerkiksi työntökärryt osana leikkiä. Ensikepiksi käy vaikkapa pieni sählymaila.
Leikki-ikä
Ensikokemuksen varsinaiseen liikkumistaidon ohjaukseen lapsi vanhempineen saa usein keskussairaalan kuntoutusohjaajalta tai laitoskuntoutusjaksolla.
Lapsen kanssa aletaan harjoitella opastuksessa kulkemista. Aikuinen tarjoaa käden lapselle ja tämän yhdyskäden kautta lapsi oppii havainnoimaan ympäristön muutoksia kuten kynnykset ja maaston muutokset. Portaisiin tultaessa oppaan pienellä pysähdyksellä herätetään lapsen huomio, minkä avulla lapsi oppii lukemaan aikuisen kehonliikkeistä erilaisia asioita kuljettavan matkan varrelta.
Leikki-iässä ryhmässä on kiva oppia! Esimerkiksi päiväkodissa leikittävät aistileikit, kehoharjoitukset ja uusien käsitteiden oppimiset ovat osa liikkumistaidon harjoitusta. Suoja-asentojen harjoittelun avulla lapsi oppii välttämään törmäyksiä ja suojaamaan itseään. Näihin aikoihin otetaan tarvittaessa valkoinen keppi liikkumisen apuvälineeksi. Sen käyttöön on tärkeä saada asiantuntijan ohjausta.
Esikoululainen
Vaikeasti heikkonäköiset ja sokeat lapset hyötyvät esikouluiässä järjestelmällisestä liikkumistaidon ohjauksesta arkiympäristössään. Lievästi heikkonäköisten kohdalla tarve on yksilöllisempi. Perusohjauksesta vastaa keskussairaala. Jos tarve laaja-alaiseen harjoitteluun on olemassa, toteutetaan se yleensä oman kotikunnan vammaispalvelun kautta.
Olipa kyseessä sitten liikkumistaidon ohjaajan antama tai oman lähiverkoston tuki, kannattaa ohjaukseen tässä vaiheessa sisällyttää mm. suunnanottoa, suunnistautumista, suoraan kulkemista, kuuntelemista ja tilanhahmotusta. Ja mikä tärkeintä, leikin ja motivoivan liikkumisen keinoja hyödyntäen! Ulkona etsitään maamerkkejä ja opetellaan reittejä. Heikkonäköisten liikkumistaitoon kuuluu usein myös kiikarin käyttö.
Karttaharjoituksia voi aloittaa lapsen valmiuksien mukaan jo leikki-iässä. Näkövammaiset lapset hyötyvät eri materiaaleista, väreistä tai kohokuvioista yksilöllisesti. Ensimmäinen kohokartta on yksinkertainen, vaikkapa vain kaksi tilkkua vierekkäin pahvialustalla ja vastaavanlaiset materiaalit lattialla. Lapsen ymmärryksen kasvaessa voi edetä yhä monipuolisempiin tunnusteltaviin karttoihin, joiden avulla selvitetään reittejä ja erilaisia tiloja. Aarteenetsintä on mitä parhain motivointikeino liikkumaan!
Liikkumistaidon ohjauksen tavoitteena on reipas, itseensä luottava, turvallisesti kulkeva koululainen. Hän osaa kysyä apua ja osaa kertoa muille tarpeen tullen haasteistaan. Liikkumistaito on yksi keskeisistä näkövammaistaidoista.