Tytti Matsinen: Työn keskiössä nuoret
Tytti Matsinen on juuri palannut Berliinin-matkalta, jossa hän oli tapaamassa ystäväänsä Juliaa. Häneen Tytti tutustui tehdessään viime vuoden vapaaehtoistyötä Pohjois-Irlannissa. Teologiaa ja kehitysmaatutkimusta opiskeleva 26-vuotias työskentelee kesän rippikoulun opettajana.
Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Haluan tehdä töitä nuorten kanssa, koska heissä riittää virtaa, toiveikkuutta ja positiivista energiaa. Varsinainen opettaminen ei välttämättä ole ominta alaani, vaan olen parhaimmillani keskustelun katalyyttina.
Valmistuin tuotantotalouden kandidaatiksi Tampereen teknillisestä yliopistosta, mutta tajusin jo ensimmäisen vuoden jälkeen, etten halua tehdä sellaista työtä.
Aiemmin olen ollut muun muassa opettajana useilla rippikouluilla sekä kesäteologina Kymin ja Uudenkaupungin seurakunnassa.
Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa?
Toivottavasti saan viimeistään syksyllä teologian kandin tutkinnon tehtyä. Olen ollut pitkään vapaaehtoisena Changemakerissa, joka on Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto. Toivoisin että voisin tulevaisuudessa työskennellä suomalaisessa tai kansainvälisessä järjestössä, joka toimii humanitäärisen avun ja globaalin oikeudenmukaisuuden teemoissa. Niitä on tietysti paljon. Näen itseni ennemmin järjestöpuolella kuin seurakuntatyössä.
Tarvitsetko erityisiä apuvälineitä työssäsi?
Työ leireillä on pitkälti ihmisten kanssa tekemistä. Minulla on toki mukanani lähityöskentelyn apuvälineitä, kuten suurennuslasi, mutta saan suunnitella opettamani kokonaisuudet itse. Niissä keskiössä ovat nuoret, eivät minun rajoitteeni. Olen kokemuksen myötä kehittänyt erilaisia opetuskokonaisuuksia sekä oppinut hyviä kikkoja, harjoituksia ja metodeja, minkä ansiosta osaan suunnitella työni niin, ettei näkövammaisuus ole este.
Oletko kohdannut ennakkoluuloja tai -asenteita?
En ole oikeastaan törmännyt ennakkoasenteisiin. Jos vaikkapa ohjaan ryhmää, sanon heille aluksi, ettei kannata viitata, koska minä en sitä näe. Teen selväksi, mikä on tehokkain tapa toimia minun kanssani. Nuoret yrittävät viitata, mutta aika äkkiä löytyy yhteinen sävel.
Mikä on parasta työssä?
Parasta työssä on, kun saa vilpitöntä palautetta. Olin viime viikolla pitämässä isoskoulutusta, ja yksi nuori tuli sanomaan, että kiitos kun tulit, oli tosi kivaa. Suora ja rehellinen palaute on aina parasta riippumatta, onko se kehu vai kehitysehdotus.
Olet tänä vuonna YK-liiton ja Allianssin nimeämä YK-delegaatti. Taustalla on myös NKL ja muutama muu järjestö. Mitä haluat tuoda esille, kun edustat Suomen nuoria YK:n yleiskokouksessa?
Pidän syksyllä puheen New Yorkissa, ja sen teemana on yhdenvertaisuus. Suomen rajojen sisällä teema kulminoituu siihen, kuinka kaikkien nuorten äänet saadaan kuuluviin. Miten tavoitetaan ne nuoret, jotka eivät tee mitään ja miten kuullaan vammaisia nuoria? Tahtoisin kuitenkin lokeroajattelusta pois. Tarvitaan sellaista toimintaa, jossa kaikki voivat olla omilla avuillaan mukana.