Patavalmentajat
Kuuntele
Lue
[Alkutunnus alkaa, porinaa]
[Mies laulaen:] Dum-dum...
[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…
[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.
[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?
[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.
[Alkutunnus päättyy.]
Päivi: Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Minun näköinen mieli -hankkeen podcastia. Äänessä tänään tässä ensi alkuun Päivi. Aila haastattelee Sari. Sari ja Aila keskustelevat siitä, mitä oikein on patavalmennus. Kohta ollaan kaikki viisaampia siitä. Patavalmennus on tarkoitettu sekä näkeville että näkövammaisille. Sen kesto on noin neljä tuntia ja siellä harjoitellaan tietoisuustaitoja. Nyt päästetään Aila ja Sari ääneen, olkaa hyvät.
Aila: Kiitos, Päivi, tästä esittelystä. Ja tässä on Aila äänessä. Tervetuloa, Sari, haastatteluun.
Sari: Kiitoksia.
Aila: Oikein mukava, kun pääsit tulemaan monilta kiireiltäsi tähän tilaisuuteen. Haluaisin ensin kiinnittää huomiota tähän, kun on tullut tämä loistava hanke, Minun näköinen mieli, ja tässä puhutaan muun muassa Pataketuista ja Patavalmentajista. Voisitko kertoa vähän, mikä ero näillä on?
Sari: No, joo. Tämä Pataketut ja Patavalmentajat, niin se ero oikeastaan on siinä, että silloin, kun tää alkoi tämä Minun näköinen mieli -hanke, niin ei päästy vielä livenä tapaamaan, kun oli just tää koronatilanne siinä tulossa päälle. Ja silloin alettiin ensin käsittääkseni näitä puhelinrinkejä tai puhelimitse käydä näitä Minun näköinen mieli -asioita. Ja ensin perustettiin tää Pataketut, jotka on nimenomaan vetäneet näitä puhelinrinkejä erilaisista aiheista. Mä en itse oo tässä toiminnassa oikeastaan ollu mukana ollenkaan, vaan vähän myöhemmin sitten erään toisen tällä samalla kurssilla aluksi olleen henkilön kautta minutkin sitten (naurahtaa) saatiin mukaan tähän Patavalmentajakoulutukseen. Tulin siihen pikkuisen niin kuin, ehkä yksi tapaaminen oli ollut siitä, niin tulin siihen sitten mukaan. Ja meitä tosiaan tässä koulutetaan sillä lailla, että meillä on tällaisia Teams-palavereita ja sitten on lähitapaamisia. Ja niitä nyt tietysti on ollut sattuneesta syystä vähemmän, mutta niissä on sitten käsitelty tähän Patavalmennukseen liittyviä asioita, että mitä tämä neljän tunnin Patavalmennus pitää sisällään. Me ollaan sitten kouluttautumassa Patavalmentajiksi ja tarkoitus olisi valmistua tässä syksyn mittaan. Ja tässä tämän vuoden aikana myöskin sitten kesällä tavataan Patakettujakin, että sittenhän se oikeasti vasta selkiää, että mikä ero meissä on vai onko meissä eroa. Ehkä se toimintatapa on se, mikä niin kun on se ero. Pataketut on enemmänkin ollut näitä puhelinringin vetäjiä.
Aila: Sitten, jos mennään tarkemmin näihin valmennuksiin, niin voitko kertoa, että ketkä oikeastaan ovat päteviä tulemaan mukaan valmentajiksi tai kouluttautumaan?
Sari: Mä oikeastaan sanoisin, tää on tietysti mun näkemys asiasta, mutta sanoisin näin, että semmoisille henkilöille tää on hyvä, jotka kokee kutsumusta siihen, et haluavat tutustua itseensä, haluavat auttaa vastavammautuneita näkövammaisia tai heidän omaisiaan tai näkövammaisten kanssa tekemisissä olevia ihmisiä, tai ehkä ihan muitakin ihmisiä, joilla on elämässään haasteita tai kriisejä. Yks suosituimpia aiheitahan tässä on ollu tää rohkeus, johon tää Jutta Saanilan työryhmän kirjakin nimenomaan perustuu, että rohkeus on ainakin yks tärkeimpiä teemoja. Mut semmonen henkilö, joka osaa kuunnella, auttaa, olla läsnä ja on kiinnostunut tämmösestä ihmisen mielestä ja ihmisen hyvinvoinnista, että haluaa siihen vaikuttaa, ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta myös muuhunkin hyvinvointiin. Niin sellaiset henkilöt on mun mielestä oikein oivallisia koulutettavia.
Aila: Niin. Tän vois kiteyttää ehkä niin, että ylipäänsä ihmismielestä kiinnostuneet ovat eritoten hyviä ja täysin sopivia henkilöitä tähän. Mua kiinnostaisi ihan syventää tätä, että mitä siellä varsinaisesti tapahtuu sitten siellä koulutuksessa? Minkälaisia harjoitteita teillä on?
Sari: Joo, tää koulutus on tavallaan, tai tää Patavalmennus. Jos mä lähden sitä sitä kautta, että mitä se neljän tunnin valmennus pitää sisällään. Nyt nää terminologiat tietysti on mulla vähän hakusessa, mutta siinä on, ensin on tää Pata-idea. Elikkä harjoitellaan sen tilaisuuden järjestämistä, ihmisten kokoontumista, sitä esittelykierrosta ja sellaista niin ku, että mikä tää Pata-idea on, valmistautumista siihen hetkeen. Sitten tulee nää tunnetason harjoitteet. Elikkä niit on erilaisia. Mä voin niistäkin toki kertoo sitten, mutta sitten on vielä tää kehoon liittyvät harjoitteet, elikkä missä kohti kehoa mikäkin tunne, tai kun tehdään jotakin liikettä tai rentoudutaan tai muuta, niin missä kohti kehoa mikäkin asia tuntuu. Siin on se Padan äärelle asettautuminen ja tän idean niin ku, tähän valmistautuminen ja sitte tosiaan ne tunnetaidot ja sitte se, ne keholliset harjotteet, niin siinä ne oikeastaan pääpiirteittäin on.
Aila: Joo, tää on erittäin kiinnostavaa, mitä kerrot. Ja huomasin tuolta meidän sanastosta, että on olemassa myös tällaisia valmennuskeikkoja, joita te teette ympäri Suomen. Voitko kertoa niistä jotain?
Sari: Joo, me jokainen, meitähän on nytten viisi kurssilaista ja me ollaan nyt tehty. Juttahan niitä keikkoja on tehnyt jo yksin aika monia ja nyt me koulutuksessa olevat ollaan päästy harjoittelemaan, et jokainen saa ainakin yhden keikan tehä Jutan kanssa yhdessä. Minä esimerkiks oon lähdössä tossa 24. päivä Jutan kanssa Kajaaniin vetämään Patavalmennuksen ja sitten mulla on yhen kurssikaverin kanssa syksyllä tarkotus mennä Lappiin tekemään kahestaan sitte keikka. Ne on semmosia, kyllähän ne vie koko päivän, tai sitten kaks, jos matkustaa kauemmaks, mut se varsinainen valmennus on se neljä tuntia. Nää on tällasia, mitä sitten nyt tää Minun näköinen mieli -hanke tukee. Ja tarkotushan olis, et tulevaisuudessa ilmeisestiki sitte keskusliiton tuella ja mahdollisesti sitte myöski tilaajien kanssa yhteistyössä näitä sitte toteutettas, jos tää koetaan tarpeelliseks, että näitä sitten, meitä Patavalmentajia, tilattais eri puolille maata auttamaan.
Aila: Tää on kiinnostavaa, että tosiaan tää on levinny laajalle eri puolille Suomea. Ja tää hanke-kysymys on myös nyt merkittävä, kun ensi vuoden puolella, alkuvuodesta, tää on ilmeisesti päättymässä. Miten sä ajattelit, et tää juttu jatkaa tässä valmennustoimessa vielä sen jälkeen?
Sari: No, mä oon itse kokemustoimija ja tällanen freelanceri, mutta aina ollu hyvin kiinnostunu ihmismielestä ja oon myöski seurakunnan toiminnassa mukana ja opetan pistekirjotusta. Tämmönen ryhmän ohjaus on mulle luontevaa. Samaten tykkään keskustella ja auttaa. Jos en itse pysty auttaan, niin sitte keksin aina, että mistä sitä apua vois saada, niin oon aika kauan ollu, tämmöstä tehny niin ku vähän piilevästi näkövammasten parissa. Ja mä koen, että kun minut tähän sillei houkuteltiin, tai ei paljon tarvinnu houkutellakaan, että mä oikein ihastuin, että wautsi, täähän onkin se mun juttu. Ja sitte, miten valtava aarrearkku tolla Jutalla onkaan näitä työkaluja ja mitä niitä tuolla kirjassakin on ja mitä me toisiltamme esimerkiks saamme, että minkälaisia harjotteita me voidaan sitte tehdä. Eihän niitten kaikkien tarvi olla just samanlaisia. Me jokainen tehään omalla persoonallamme. Toiset tykkää enemmän kehollisista jutuista. Ne on taas mulle syntymäsokeana vähä haastavampia, mutta jos mä saan niistä itse kokemuksen ja tuntemuksen, niin mielellään jaan sitä sitte eteenki päin ja sillai mä koen, että tää on mun juttu ja haluaisin kyllä tehdä tätä ihan mielellänikin. Must se jotenkin se ryhmässä oleminen ja semmonen ihmisten välinen vuorovaikutus ja se, että saat sitä hyvää oloa niin ku jotenki toisille jaettua tällai, et he itse osallistuu siihen, et mä en oo se tuputtava osapuoli, vaan mä annan heille apuja, et hei, että kuuntelepas ittees, mitäs tämä vois auttaa. Se tuntuu niin hyvältä, et mä haluaisin kyllä tehä tätä.
Aila: No, tää kuulostaa kaikki juuri siltä kuin sanoit, että tää on aivan kuin sinua varten tehty tämä hanke. Ja mä toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossakin ja toivottavasti löydät oman paikkasi tässä hankkeen puitteissa. Kiitos, Sari, haastattelusta.
Sari: Kiitos, Aila. Ja mä toivon, että mekin voitas vaikka tehdä yhteistyötä. Sul on semmonen rauhallinen ja miellyttävä ääni ja mitä mä sua hiukan tunnen, niin toivon myös sulle ihan sitä samaa, että, tässä meiän Padassa, niin oot mukana ja löydetään niitä omia paikkoja ja ollaan avuks.
Päivi: No, niin. On aika päästää Harri irti. Harria ja Tarjaa pääsemme seuraavaksi kuuntelemaan, kun he keskustelevat Patavalmennuksista. Mitäköhän asiaa heillä on meille? Olkaa hyvät, Tarja ja Harri.
Harri: Okei. Kiitos, Päivi. Joo, tosiaan, täs on äänessä Harri ja jututettavana mulla on siis Tarja. Tervetuloa mukaan podcastin mukaan, Tarja.
Tarja: Kiitoksia.
Harri: Joo, tosi kiva, kun sä pääsit ja halusit tulla mukaan tähän juttelemaan ja kertomaan ajatuksia tästä Patavalmennuksesta. Mut ihan ekaks, niin mikä sai sut alun perin lähtemään mukaan tähän Patavalmentaja-koulutukseen?
Tarja: Mulle vaan tuli tohon aika monia viestejä Patavalmennuksesta ja mä niitä sillai kuuntelin itsekseni ja sit täällä Keski-Suomen näkövammasissa Jutta tuli tekemään hallitusporukalle tämmösen Patavalmennuksen ja siihen osallistuin etänä. Ja pikku hiljaa sillai niin kun on syntyny tällanen yhteys tähän toimintaan, että ei ihan yks kaks vaan. Ja Jutta on ollu hyvin aktiivinenki sitten, kysynykin, että kiinnostaako tää. Se oli sellanen liukuma.
Harri: Okei. Joo. Mielenkiintosta. Kuinka kauan tää niin ku kokonaisuutena sit tää Patavalmennuskoulutus kestää ja minkälaisia vaiheita tai askeleita tähän sisältyy?
Tarja: Me on alotettu tällä, mikä nyt on tää viiden hengen ryhmä, niin viime elokuussa ja me valmistutaan tän vuoden joulukuussa. Eli puoltoist vuotta. Ja askeleita on ollut siis, et meil on Teamsissa ollut tämmösii etäpalavereita varmaan vähintään kuukausittain ja sitte me on oltu livenä tutustumas toisiimme sillon jo elokuussa yhden päivän verran ja siellä jo myöskin sitte saatiin ihan koulutusta tähän työhön. Ja toisen kerran ollaan oltu nyt kahden päivän koulutuksessa, joka on ollu sellanen niin ku ostettu koulutus tietystä erityisaiheesta. Sellasia tulee viel jatkossaki tänä vuonna ja näit ryhmäkoulutuksia ja harjotuksia tulee sitten jo. Tässä on, jokainen näist viidestä on nyt tehny jo sellasen Patavalmennuksen Jutan kanssa ja sit tulee niin kun pareittain. Eli meist valmennettavist tulee niin ku pareja ja sitte me tehdään itsekin niitä Patavalmennuksii tän loppukoulutuksen ajan. Että se niin ku tähtää siihen, että sitte osattais itsenäisesti toimia eteenpäin siitä.
Harri: Sä mainitsit nää harjotukset, niin minkälaisii nää harjotukset sit on, mitä te siel koulutuksissa teette?
Tarja: No, se on tämmönen, kolmesta asiasta niin kun koostuu se padan sisältö. Elikkä siinä on harjotuksia, jotka tähtää semmoseen niin ku ajatusten hallintaan. Sitten on harjotuksii, tai harjotusta, jossa on tunteitten kuulostelemista. Ja sit on vielä niin kun kehollista harjotusta, kehon tuntemusten, niin kun niihin huomion kiinnittämistä. Niin ku kolmen tasosii harjotuksia.
Harri: Ja te ilmeisesti tän koulutuksen aikana teette sit jotain tämmösiä valmennuskeikkoja ympäri Suomen?
Tarja: Näin on ollut, joo. Eli mitä mä muistan tästä, niin niitä on ollu Kuopiossa, Helsingissä, Porissa, Seinäjoella, Viitasaarella, ja on tulossa jonneki tonne Kajaaniin ja Lappiin täs näin, että ympäri Suomea. Ja näkövammasten järjestön kautta tulee nää, niin kun sovitaan nää, missä pidetään näitä.
Harri: Missäs kaikkialla sä oot itse päässy sitte käymään?
Tarja: Mä oon ollu nyt Viitasaarella ja sit Jyväskylässä konkreettisesti sellases Pata-ryhmässä, jossa on käyty läpi tää prosessi.
Harri: Joo, okei. Minkälainen siellä on sitte ollut niin ku vastaanotto? Mitä siellä on tämä yleisö tykännyt teistä?
Tarja: Meidän se Jyväskylän ryhmä oli meidän hallitusryhmä. Eli me ollaan tietysti aika tuttuja keskenään myös siinä, mut et niin kun mä olin sieltä niin ku etänä. Täs Viitasaarella mä olin paikalla, niin se tietenki tuntu niin ku semmoselta selkeemmin niin kun itseenkin se ihmisten, mitä ne siinä sano ja teki, miten ne teki ja mitä mä niin kun koin siinä, niin se oli niin ku elävämpi semmonen paikalla olo siinä. Et tää oli vähän semmonen harjotuksen luontonen tää etänä olo. Mut et kyllä niin kun molemmissa ryhmissä oli semmonen niin ku intensiivinen keskittyminen siihen, mitä ohjaaja siinä niin kun kehotti tekemään aina. Ja palaute oli varsinkin siellä lähityöskentelystä erittäin hyvä.
Harri: Minkälainen on sun mielestä hyvä Patavalmentaja?
Tarja: Mä oon miettiny just sitä, että se pitää keskittyä, pystyä keskittymään semmoseen ihmisten kuuntelemiseen, kuuntelemiseen siinä tilanteessa, mihinkä menee. Valmentautua siihen hyvin ja kuunnella siin tilanteessa hyvin. Nyt en osaa muuta ihan. Pitääkö yksilöidä tarkemmin?
Harri: No, siinä oli varmaan ihan mukavasti. Minkälainen tää on niin ku ollu kokemuksena sulle sit tää, tämä koulutus?
Tarja: No, mä en sitte oo varma, että onko se tullu tästä koulutuksesta, mut mä luulen, et siin on osasyynä siis, et miten mä koen oman oloni ja elämäni ja semmosen niin kun, tietenkin, miten mä tästä Patavalmennuksesta oon nyt päässy niin kun kiinni. Niin ne on kaikki kehittyny siis parempaan suuntaan tän valmennuksen aikana. Eli jotenki se, että samalla, ku on niin kun, työskentelee niissä harjotteissa mukana, niin siin niin ku itse kehittyy. Ja mä oon aina enenevässä määrin tullu tietoseks tietysti siitä, et miten voi hallita ajatuksia, tunteita ja miten voi kuunnella omaa kehoa. Ja niillähän sitte ryhmänjohtajaki niin ku tekee työtä, että hallitsee ja tietää ja tuntee itsensä.
Harri: Joo, eli sä oot niin kun oppinu itsestäsi uutta tämän myötä ilmeisesti?
Tarja: Semmost, just tämmöstä rauhottumista ja syventymistä ja niin ku orientoitumist niin ku semmoseen hyvään oloon päin kyllä.
Harri: No, tulisko sulle vielä jotain muuta mieleen, mitä sä haluaisit kertoa niin ku ylipäätään tästä Patavalmennuksesta tai tästä hankkeesta?
Tarja: Mä oon niin ku tosi ihmeissäni tavallaan semmosesta, että näin monet ihmiset on niin ku lähteny tämmöstä hyvinvointihanketta tukemaan tekemällä tätä vapaaehtoistyötä. Se on hieno asia ja me on saatu tosi ilosiakin ja semmosia niin kun, sellasia palkintoja tavallaan ihan täst ryhmästä, jota ei niin ku ilman tätä ois tietenkään voinu olla. Hienoja persoonia on tavannu ja.
Harri: Sitte, kuule, mä kiitän sua, Tarja, kovasti tästä haastattelusta ja toivotan sulle kaikkea hyvää jatkoon. Kiitos.
Tarja: Kiitos paljon. Kiitoksia, Harri, sulle.
Päivi: Kiitos Tarjalle ja Harrille.
Nyt sun, podcast-kuuntelija, kannattaa kaivaa muistiinpanovälineet esiin, sillä seuraavaksi saat yhteystietoja. Jos kiinnostuit Patavalmennuksesta ja haluaisit tilata Patavalmennuksen vaikkapa omaan yhdistykseen, voit olla yhteydessä suoraan Minun näköinen mieli -hankkeen projektikoordinaattoriin, Juttaan. Jutan tavoitat parhaiten sähköpostilla jutta.saanila@nkl.fi. Laita rohkeasti Jutalle sähköpostia. Seuraavat Patavalmennukset tapahtuvat syksyllä ja sinulla on mahdollisuus päästä mukaan. Ole yhteydessä Juttaan. Mikäli kiinnostut puhelinringeistä ja toivoisit pääseväsi niihin mukaan, voit ottaa yhteyttä Patakettujen omaan puhelinnumeroon. Numero on 050 405 9057. Toistan vielä numeron: 050 405 9057. Puhelinrinkeihin otetaan ilmoittautumisia vastaan pitkin kesää, vaikka seuraavat ringit todennäköisesti alkavatkin vasta syksyllä. Mukavaa kesää ihan kaikille.
[Lopputunnus alkaa, porinaa]
[Mies laulaen:] Dum-dum...
[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…
[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.
[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?
[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.
[Lopputunnus päättyy.]