Äänio­pas­teet

Äänen merkitys on suuri vaikeasti näkövammaisille, joiden liikkuminen ja suunnistautuminen perustuu ensisijaisesti kuuloon. Ääntä kohti voi mennä tai siitä voi etääntyä eli sitä voi käyttää kuultavana maamerkkinä. Esimerkiksi sisäänkäynnille on mahdollista ohjata oven yläpuolelle asennettavan äänimajakan, äänisignaalia lähettävän laitteen, avulla.

Ääniopasteiden lisäksi jatkuvat käynti- tai toimintaäänet ovat käyttökelpoisia tunnistettavia opastavia ääniä. Suihkulähteet, leikkikentän tai hissin äänet, liukuportaan hurina tai liikenteen ja jalankulun melu voivat toimia ohjaavina äänilähteinä.

Äänten tunnistamista häiritsevät liian suuri tai liian vaimea äänen heijastuminen (kaiku), häiriöäänet kuten melu ja tarpeellisen äänen peittyminen muiden äänten sekaan. Talvella lumi vaimentaa äänet ulkona.

Lähde: Verhe, I. (1996). Selkeä ympäristö. Näkövammaiselle soveltuvan toimintaympäristön suunnittelu. Näkövammaisten Keskusliitto ry, Rakennusalan kustantajat RAK.

Ääniopasteen käyttö

Ääniopasteita on harvemmin käytössä, mutta ne auttavat näkövammaista liikkujaa helpottamalla suunnistautumista kohteeseen kuten esim. rakennuksen pääovelle. Opasteäänen tulee olla ärsyttämätön esim. nakuttava tai linnunlaulua muistuttava ääni, ei jatkuvasti piippaava ääni. Ääniopasteen voi myös varustaa liiketunnistimella, jolloin se aktivoituu vain tarpeen tullen, eikä kuulu ympäristössä jatkuvasti. Ääniopasteena toimii myös mm. suihkulähde kesäisin ulkona.

Äänillä on suuria eroja siinä, miten ne auttavat suunnistamaan niitä kohti. Esim. tietokoneella käsitellyillä opasteäänillä ovat hyvä kuuluvuus ja suunnistautumista auttava äänen rakenne.

Äänimajakka antaa oikean suunnan kohteeseen.

Nainen kävelee kohti Iiriksen sisäänkäyntiä

Kuva, jossa nainen odottaa suojatien merkkivalojen vaihtumista.

Ääniopaste liikennevaloissa alkaa yleistyä; näkövammaiselle se helpottaa itsenäistä liikkumista.


Lisätietoa muilla www-sivuilla

 Jukka Jokiniemen väitöskirja Kaupunki kaikille aisteille (PDF-tiedosto, 3,04 Mt)