Mat­ka­ket­ju

Seuraavan matkaketjun avulla halutaan kuvata esimerkinomaisesti näkövammaisen henkilön päivää esteettömyyden kannalta: mitä hän kohtaa jokapäiväisessä ympäristössään, miten hän on tottunut liikkumaan ja miten hän hyödyntää jäljellä olevaa näköään, apuvälineitä ja muita aistejaan ja miten hyvin rakennettu ympäristö palvelee hänen tarpeitaan.

Kyseessä on yhden henkilön näkökulma. Tekstissä esitettyjä asioita ei voi yleistää, sillä näkövammaisuus on hyvin heterogeenistä ja mahdollisuudet ja valmiudet liikkua ja toimia ovat hyvin yksilöllisiä. Matkaketju toimii pikemminkin kysymysten herättäjänä kuin vastausten antajana. Matkaketjussa on linkkejä tieto-osioon, josta löytyy tarkempaa tietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä erityisesti näkövammaisten henkilöiden kannalta.

Esimerkkihenkilömme on 30-vuotias nainen, jolla on perinnöllinen silmänpohjan rappeumasairaus, Stargardtin syndrooma. Tauti kuuluu samaan tautiryhmään kuin tunnetumpi Retinitis pigmentosa. Stargardtin taudissa silmänpohjan tarkannäön solut tuhoutuvat pikkuhiljaa, ja koska niitä on enemmän näkökentän keskiosissa, säilyy liikkumisen mahdollistava reuna-alueiden näkö pidempään.

Havaitsen esteet ja liikkeen vieläkin melko hyvin, mutta näöntarkkuuteni on 0,02 eli ei juuri mitään. Tarkannäön heikkouden lisäksi ongelmina ovat häikäisy, hämäränäön heikkous, näön hidas sopeutuminen valaistuksen muutoksiin, heikentynyt värinäkö, ja nyttemmin myös reunoilta kaventunut ja repaleiseksi käynyt näkökenttä. Näen liikkua itsenäisesti ja ilman keppiä hyvässä valaistuksessa kaupunkimaisessa ympäristössä, mutta mitä enemmän liikettä on ympärillä (ihmisiä, autoja, pyöriä), mitä hankalampi valaistus, epätasaisempi maasto tai vieraampi paikka on, sitä vaikeampaa liikkuminen on ja turvaudun valkoiseen keppiin. Keppi sekä auttaa pinnanmuotojen tarkastelussa, että varoittaa kanssakulkijoita siitä, etten näe yhtä hyvin kuin he, enkä ehkä pysty väistämään. Lisäksi käytän kulkemisen apuna kuuloa, muistia, ympäristöstä poimimiani vihjeitä ja niiden ja yleisen tiedon avulla päättelyä (sini-keltainen väri metroasemalla kertoo, missä R-kioski on, kassakoneen kolina kassan sijainnin jne.) Ihmisiä en tunnista kasvojen perusteella vaan pääasiassa äänen, mutta myös hahmon, pukeutumisen, joskus jopa hajun tai liikkumisen perusteella.

Esimerkkihenkilömme työskentelee Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Hän kulkee kolmen kilometrin työmatkansa kävellen tai metrolla. Kulkureitin hän on harjoitellut liikkumistaidon ohjauksessa.

Koti

Nainen lukee lehteä luupin avulla

Kuva: Tekstin lukeminen on mahdollista luupin avulla

Nainen kaataa teevettä mukiin

Kuva: Teen valmistaminen sujuu tutussa ympäristössä

Keittiö

Kuva: Keittiö

Olohuone

Kuva: Olohuone

Porraskäytävä

Tutussa ympäristössä, kuten porraskäytävässä, liikkuminen on suhteellisen helppoa. Tutussa ympäristössä esteet, joihin on kerran törmännyt, oppii kiertämään, mutta julkisissa ympäristöissä ne tulevat aina yllätyksenä. Toki tutussakin ympäristössä tarvitaan selkeyttä ja turvallisuutta. Nyt ensimmäisen porrasaskelman joutuu joka kerta etsimään jalkapohjalla tunnustellen, koska portaita ei ole merkitty kontrastiraidoilla.

Nainen kävelee alas portaita valkoisen kepin kera

Kuva: Porraskäytävän käsijohde on asennettu liian lähelle porrasta siten, että kättä ei pysty liu'uttamaan vapaasti pitkin johdetta. "Kerran sormensa lyötyään kaidetta oppii kyllä varomaan".

Nainen lukee taloyhtiön ilmoitustaulua

Kuva: "Taloyhtiömme tiedotteet ovat lasin takana, ja lisäksi tekstit on kirjoitettu liian pienellä fontilla. Jos lasia ei olisi, saisin tiedotteen helposti kotiin luettavaksi."

Piha

Kerrostalon piha on selkeä, siellä on helppo liikkua ja pihalla on hyvä yleisvalaistus. Pihalta voi oikaista kadulle, mutta oikotiellä on esteitä, joita ei voi havaita valkoisella kepillä. "Opettelimme liikkumistaidon ohjauksessa siten pidemmän, mutta esteettömän reitin jalkakäytävälle." Liikkumistaidon ohjauksessa on tarkoituksena opetella mahdollisimman suora reitti, jolla on vähän suunnan muutoksia ja erityisesti helposti opittavat tienylitykset. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista kulkea suorinta tai lyhintä reittiä, vaan on valittava esteettömin tai sellainen, joka tarjoaa selkeitä maamerkkejä näkövammaiselle henkilölle.

"Kulkureitti metrolle on tuttu ja helppo, joten en tarvitse valkoista keppiä."

Yllättävät esteet tai valaistusolojen muutokset tutulla reitillä voivat kuitenkin aiheuttaa törmäämisen. Esimerkiksi hämärästä alikulkutunnelista tultaessa saattaa häikäistyä niin, että törmää tuttuunkin esteeseen, kuten vaikkapa ajonestotolppaan.

Nainen kävelee tunnelissa, jossa heikko valaistus

Kuva: Tunnelissa on heikko valaistus

Pahimpia ovat kuitenkin yllättävät esteet, kuten kadulle pysäköidyt autot tai kulkuväylälle lakoavat puiden oksat.

Nainen on törmätä jalkakäytävälle pysäköityyn autoon

Kuva: Yllättävä este tutulla reitillä. Autoliikkeen esittelyauto on pysäköity keskelle kulkuväylää.

Nainen törmää kulkuväylälle kaartuviin puun oksiin.

Kuva: Kulkuväylän puolelle kaartuvat oksat aiheuttavat törmäysvaaran.

Myös tilapäiset liikennejärjestelyt, esimerkiksi työmaa-alueet, voivat tuottaa hankaluuksia. Työmailla jalankulkijoille tarkoitettu reitti voi muuttaa jopa päivittäin.

"Jouduin opettelemaan uuden kulkureitin katutöiden ajaksi, sillä työmaan järjestelyt muuttuvat melkein päivittäin."

Suojatietä ylitettäessä on voitava tietää milloin on turvallista lähteä liikkeelle. Liikennevalojen äänimerkki kertoo näkövammaiselle henkilölle turvallisen ylitysajankohdan. Useasta valo-ohjatusta risteyksestä äänimerkki kuitenkin puuttuu, ja tällöin näkövammaisen henkilön on ylitettävä katu kuuloaistiinsa turvautuen.

Nainen lähdössä ylittämään suojatietä.

Kuva: "Ylitän kadun, kun samaan suuntaan kulkevat autot lähtevät liikkeelle. Tällöin vihreä palaa myös jalankulkijoille."

Herttoniemen metroasema

Aseman pihalla valon ja varjon vaihtelu vaikeuttaa vastaantulijoiden näkemistä, lisäksi aamuruuhka, ihmismassa ja bussien melu hankaloittavat kulkua.

"Usein käytän valkoista keppiä aamuruuhkassa pikemminkin saadakseni tilaa kuin esteiden vuoksi."

Metroaseman, kuten minkä tahansa muunkin rakennuksen kohdalla, sisäänkäynnin löytäminen ja hahmottaminen rakennuksen julkisivusta on ensiarvoisen tärkeää. Tutussakin ympäristössä sisäänkäynnin löytäminen voi olla hankalaa, jos se ei erotu selkeästi rakennuksen julkisivusta.
Sisäänkäynnin hahmottaminen kiiltävästä lasiseinästä ei ole helppoa.

"Äänimajakka helpottaisi tilannetta."

Nainen kävelee metroaseman sisäänkäynnistä ihmisjoukon perässä

Kuva: "Aamuruuhkassa on vaikea hyödyntää maamerkkejä (esim. oranssit postilaatikot), sillä niitä ei näe ihmisten joukosta. Usein onkin helpointa vain kävellä ihmisvirran mukana sisään asemalle, ja aina metrovaunuun saakka."

Nainen astuu sisään metrovaunuun.

Kuva: "Kun muita matkustajia ei ole menossa samaan vaunuun, havaitsen ovien sijainnin niiden alareunassa olevan metallilistan kiillon perusteella."

Itäkeskuksen metroasema

Nainen kävelee kohti metroaseman liukuportaita.

Kuva: "Liukuportaiden ääni on hyvä maamerkki, jonka perusteella tiedän mihin suuntaan lähteä. Niitä on myös helpompi käyttää kuin kävellä kontrastittomia portaita."

Nainen astumassa pois liukuportaista.

Valkoinen keppi kertoo paljon - myös sen, milloin on aika poistua liukuportaista.

Itäkeskuksen metroasemalla lattiaan jälkikäteen lisätyt ohjausraidat johdattavat ulko-ovelle. Ohjausraitoja voi seurata valkoisella kepillä, mutta niitä ei kuitenkaan voi hyödyntää jäljellä olevan näön avulla, koska niissä ei ole tarpeeksi voimakasta kontrastia lattiaa vasten. Uloskäynnin sijainnista kertovat myös ovien yläpuolelle asennetut äänimajakat. Äänimajakoita tulisi olla myös rakennuksen ulkopuolella ohjaamassa asemalle saapuvia.

Lattiaan asennettu valkoinen ohjausraita.

Kuva: Hissille johdattavaa ohjausraitaa voi seurata valkoisella kepillä. Raita ei kuitenkaan erotu lattiasta värikontrastinsa puolesta.

Metroasemalta Iirikseen

Metroasemalta Iirikseen johtavalla reitillä on kolme suojatietä. Itäkadun ylittävän suojatien alkamiskohtaan ohjataan kontrastivärisellä betonikiveyksellä. Ohjausraita auttaa henkilöitä, jotka voivat hyödyntää jäljellä olevaa näköään. Kulkureitille on tulossa Marjaniementien sillan peruskorjauksen ja liittymäjärjestelyn yhteydessä pyörätien ja jalkakäytävän erotteluraita, joka tehdään koholle tien pinnasta, jolloin se toimii ohjausraitana valkoista keppiä käyttäville henkilöille. (Lisätietoja hankkeesta: Helsingin kaupungin rakennusvirasto, HKR-rakennuttaja).

Nainen odottaa suojatien edessä liikennevalojen vaihtumista.

Kuva: Kontrastina erottuva ohjaava raita johdattaa Itäkadun ylittävälle suojatielle ja liikennevalojen äänimerkki kertoo turvallisen ylitysajankohdan.

Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris

Nainen kävelee ohjaavan laatan johdattamana sisäänkäynnille.

Kuva: Ohjaava laatta ja äänimajakka ulko-ovella johdattavat Iiriksen pääsisäänkäynnille. Automaattinen liukuovi on esteetön ja avautuu turvallisesti.

Nainen lukee leimaislaitteen käyttöohjetta.

Kuva: Työaikapääte sijaitsee silmien korkeudella. Ohjeet on merkitty myös pistekirjoituksella.

"Osaan pisteet ja voin hyödyntää niitä, jos teksti on minulle liian pientä tai luuppi on jäänyt kotiin."

Nainen kävelee käytävällä.

Kuva: Pääsisäänkäynniltä lähtevällä käytävällä on käytetty tummaa ja pintamateriaaliltaan lattiasta poikkeavaa laatoitusta ohjaavana elementtinä. Laatan reunassa oleva muutaman millin korkuinen metallilista riittää ohjaamaan valkoisen kepin käyttäjää sisätiloissa.

Nainen seuraa hisseiltä lähtevää ohjausraitaa valkoisella kepillä.

Kuva: Hisseiltä lähtevä ohjausraita johdattaa suoraan käytävälle, jossa työhuone sijaitsee.

Nainen kävelee käytävän ovesta.

Kuva: Törmääminen lasiseinään on estetty merkitsemällä se silmien korkeudelle liimatulla tarraopasteella.

Nainen ripustaa takkia vaatenaulakkoon.

Kuva: Iiris-keskuksen vaatenaulakot on sijoitettu kulkuväylän sivuun ja muotoiltu siten, ettei niihin voi törmätä; naulakon alaosan havaitsee läheltä valkoisella kepillä tai jalalla. Alas sijoitettuihin vaatekoukkuihin yltää myös pyörätuolista.

Kuva: "Käytän työssäni apuvälineinä lukutelevisiota ja suurennusohjelmaa."

Nainen asioimassa ruokalan palvelutiskillä.

Kuva: Kontrastivärien harkittu käyttö pienissä yksityiskohdissa helpottaa ruokalassa toimimista. Värit on valittu siten, että tarjotin erottuu selkeästi pöydältä ja lautanen puolestaan tarjottimelta.

Matka keskustaan

Nainen lukee bussiaikatauluja näytöltä.

Kuva: Iiriksen aulaan matalalle sijoitettua aikataulunäyttöä pystyy lukemaan tarpeeksi läheltä.

Kaisaniemen metroasema

Parhaimmillaan tilojen arkkitehtuuri ja värimaailma tukevat heikkonäköisen henkilön liikkumista. Jotkut ympäristön koristeelliset yksityiskohdat voivat toimia maamerkkeinä.

"Monista ympäristön koristeellisista yksityiskohdista on muodostunut minulle suuntaa osoittavia maamerkkejä. Kaisaniemen metroasemalla "ohjaava raita" johdattaa liukuportaiden luokse, ja rautatieaseman Kompassiaukiolla voin ottaa suunnan lattian kompassikuviosta. Lattioissa ja kulkuväylillä voisi käyttää enemmänkin vastaavanlaisia opasteita."

Nainen seuraa tummaa raitaa lattiassa.

Kuva: Tumma raita lattiassa toimii ohjaavana elementtinä muutoin vaikeasti hahmotettavassa ja avarassa tilassa.

Kuva: Tummat laatat lattiassa kertovat pysähtyvän metrovaunun sisäänkäynnin sijainnin.

Kahvilassa

Nainen valitsee tuotetta kahvilan itsepalvelutiskillä.

Kuva: "Kahviloissa tuotteiden valitseminen on minulle usein hankalaa, koska tuotteiden nimet ja hinnat eivät ole selkeästi esillä. Onkohan tämä appelsiini vai mangomehua?"

Tarjoilija näyttää naistenhuoneen sijainnin.

Kuva: Vieraassa paikassa myös naistenhuoneen sijaintia on kysyttävä tarjoilijalta. Esteettömyys tarkoittaakin näkövammaiselle usein avuliasta henkilökuntaa.

Kaupungilla

"Taide kuuluu kaikille", julistaa Helsingin juhlaviikot. Erityisesti julkisen kaupunkiympäristön taiteen tulisi olla kaikkien saavutettavissa. Kaisaniemen Varsapuistikossa sijaitsevaa, kaupungin rakastetuimmaksi veistokseksikin valittua Äidinrakkautta pääsee myös tunnustelemaan

Nainen tutkii veistosta käsin tunnustellen.

Kuva: Emil Cedercreutzin veistos Äidinrakkaus on käsin kosketeltavissa.

Kesällä kaupungin kaduille pulpahtelee työmaita kuin sieniä sateella. Suojaamattomat työmaat aiheuttavat vaaratilanteita, mutta hyvin suojatut ja ohjatut on helppo kiertää menettämättä kulkusuuntaansa.

Nainen seuraa valkoisella kepillä työmaan suoja-aitaa

Kuva: Hyvin suojatun työmaan suoja-aita toimii ohjaavana elementtinä valkoisen kepin käyttäjälle.

Nainen ylittää suojatietä.

Kuva: Suojatien ylitys on turvallista kun reunatuki kertoo suojatien alkamisesta ja antaa suunnan suoraan tien yli.

Iltapäivä harrastuksen parissa

"Harrastan ratsastusta ja käyn tallilla säännöllisesti. Hyvien julkisten liikenneyhteyksien puuttuessa käytän matkustamiseen kuljetuspalvelua. Käyn aivan tavallisilla ratsastustunneilla normaalisti näkevien ratsastajien kanssa."

Kuva: "Ratsastaminen ei ole vaikeaa! Haastavampaa on sen sijaan muiden ratsukoiden, kentän rajojen ja esteiden hahmottaminen. Hyvät järjestelyt auttavat, ja näkevät ratsastajat osaavat kyllä väistää minua."