Op­pi­so­pi­muk­sel­la työe­lä­mään

Julkaistu Silmäterä-lehden numerossa 2/2014

Muutaman viime vuoden aikana oppisopimukseen on julkisuudessa ladattu kovia odotuksia. Lyhenevien työurien ja syrjäytyvän nuorison Suomeen siitä on toivottu pelastavaa enkeliä. Oppisopimus on ollut osa suomalaista koulutusjärjestelmää jo pitkään, mutta viime vuosina siitä on lähdetty kehittämään varteenotettavaa kilpailijaa ns. perinteiselle opiskelulle.

Oppisopimuksen perustana on aina työsuhde. Työnantaja ja työntekijä solmivat määräaikaisen työsopimuksen, johon kuuluu työpaikalla ammattiin kouluttautuminen. Työntekijän, eli opiskelijan, on oltava vähintään 15-vuotias. Oppisopimuksessa suurin osa koulutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa työntekijää ohjaa työpaikkakouluttaja. Oppisopimuksessa on aina mukana oppilaitos, joka hyväksyy oppisopimuksen ja vastaa tietopuolisista opinnoista oppilaitoksessa. Työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta työntekijälle maksetaan alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Työnantaja voi hakea oppisopimukseen työ- ja elinkeinotoimistosta palkkatukea, mikäli työntekijä on työtön työnhakija. Työnantaja voi lisäksi hakea koulutuskorvausta. Koulutuskorvauksen määrä määritellään oppisopimuskohtaisesti, mutta suoraan perusopetuksesta oppisopimukseen siirtyvien kohdalla koulutuskorvaus on korotettu.

Oppilaitoksen rooli järjestelmässä on varmistaa, että työpaikalla saatava koulutus on laadukasta ja monipuolista. Työpaikkaan liittyy tätä kautta vaatimuksia. Oppisopimusopiskelijan ei pitäisi päätyä kolmeksi vuodeksi yksipuolisiin ja pelkästään avustaviin tehtäviin, vaan työtehtävien tarkoituksena on auttaa opiskelijaa oppimaan itselleen ammatti.

Monelle ammatinvalinnanvaiheessa olevalle oppisopimus näyttäytyy houkuttelevana opiskelutapana, jossa kolmen vuoden (palkallisen) työrupeaman jälkeen valmistuu ammattiin. Erityisesti ne, joille koulu ja opiskelu on ollut epämieluisaa, näkevät oppisopimuksessa mahdollisuuden saada ammatti opiskelematta. Näin ei kuitenkaan ole. Oppisopimusopiskelu vaatii opiskelijalta huomattavan määrän sitoutumiskykyä, omatoimisuutta ja työtä. Ensinnäkin oppisopimuspaikka on hankittava itse. Yhteishaussa niitä ei voi hakea. Oppisopimusopiskelijan on myös syytä henkisesti valmistautua työskentelemään päivisin ja opiskelemaan iltaisin. Kun oppisopimus on solmittu, on opiskelija sitoutunut 2-3 vuoden pituiseen määräaikaiseen työsuhteeseen eli ammatinvalinnasta on syytä olla varma ennen oppisopimuksen solmimista.

Kunhan opiskelija ja työpaikka ovat kummatkin sitoutuneita prosessiin ja ymmärtävät, mistä on kyse, tarjoaa oppisopimus erinomaisen tavan kiinnittyä työelämään. Näkövammaisilla opiskelijoilla on usein hankaluuksia löytää laadukkaita harjoittelupaikkoja opintojen aikana, jolloin työelämään kiinnittyminen ja työelämän pelisääntöjen omaksuminen jää puolitiehen. Oppisopimus tarjoaa tähän ratkaisun. Työnantaja pystyy kouluttamaan juuri omiin tarpeisiinsa soveltuvan ammattilaisen ja opiskelija saa sekä työkokemusta että koulutuksen. Ideaalitilanteessa työsuhde jatkuu oppisopimuksen jälkeen.

Ville Ukkola/NKL/Työllisyyspalvelut