Nä­kö­vam­mais­ten mää­rä vä­he­nee

Julkaistu Silmäterä-lehden numerossa 4/2015

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gissler kirjoittaa THL:n blogissa näkövammaisten määrän vähenemisestä. Hänen arvionsa perustuu TERVEYS 2000 ja TERVEYS 2011 -terveystarkastustutkimuksiin. Aiemmin Suomessa on arvioitu olevan noin 80 000 näkövammaista, mutta uusien tietojen valossa oikea arvio olisi noin 50 000 - 60 000. Jos tilastovirheen mahdollisuus unohdetaan, voidaan näkövammaisten määrän laskun taustalta löytää useita mahdollisia tekijöitä.

Ikäihmisten hoidon taso on parantunut ja ikään liittyviä silmäsairauksia päästään hoitamaan aiempaa useammin ennen kuin ne aiheuttavat näkövamman. Vaaralliset, usein suorittavan tason fyysiset työt, ovat Suomessa koko ajan vähentyneet ja tulevat luultavasti vähenemään tulevina vuosikymmeninä entisestään. Lisäksi näitä töitä tehtäessä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota työturvallisuuteen. Näkövammoja aiheuttavien työtapaturmien määrän siis voidaan arvioida vähenevän myös tulevaisuudessa. Lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin kiinnitetään tänä päivänä huomiota enemmän kuin koskaan historiassa. Tämä heijastuu luonnollisesti lasten tapaturmiin. Autot, junat ja lentokoneet ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan turvallisemmiksi ja lainsäädäntö suojelee ihmisiä esimerkiksi velvoittamalla heidät käyttämään turvavarusteita, kuten kypärää tai turvavöitä. Ihmisille yksinkertaisesti sattuu vähemmän vakavia tapaturmia kuin aiemmin ja onnettomuuden sattuessa ensihoito on luultavasti paikalla nopeammin, sillä on paremmat valmiudet antaa hoitoa ja saattaa edelleen potilas sairaalaan, jossa potilaan eteen voidaan tehdä huomattavasti paljon enemmän kuin aiemmin. Lääketieteen edistysaskeleet näkyvät tietenkin muuallakin kuin onnettomuuksien hoidossa. Esimerkiksi keskosena syntyneiden hoidon kehittyminen on vähentänyt ennenaikaisena syntyneiden näkövammautumisriskiä.

Tulevaisuutta on hankala ennustaa. Todennäköisesti edistysaskeleet lääketieteen saralla tulevat entisestään vähentämään näkövammaisten määrää. Toisaalta väestön ikääntyminen tulee luultavasti lisäämään sitä. Tulevaisuudessa ikäihmiset tulevat luultavasti muodostamaan entistä suuremman osan näkövammaisista. Työikäisten näkövammaisten määrä tulee vähenemään. Haasteena tulee olemaan työelämän ja yhteiskunnan kyky huomioida koko ajan harvinaisemmiksi käyvät työikäiset näkövammaiset. Vaikeaa tästä tekee työelämän muuttuminen, jonka ilmiön ennustamista leimaavat uhkakuvat. Työelämän pelätään polarisoituvan hyvin palkattuihin asiantuntijatehtäviin ja surkeasti palkattuihin hanttihommiin tai muuttuvan vain itsensä työllistäville supermoniosaajayrittäjille soveltuvaksi. (En ole kuullut vielä kenenkään sanovan, että tulevaisuudessa töissä olisi kivempaa tai, että tulevaisuudessa kaikille on itselle sopivassa määrin mukavia töitä.) Näkövammaisille ylimääräisen haasteen heittävät lisäksi koko ajan visuaalisemmiksi muuttuvat käyttöliittymät ja tietotekniset järjestelmät. On syytä pitää mielessä, että työikäisten näkövammaisten määrän väheneminen ei tarkoita sitä, että tukea tarvittaisiin vähemmän.

Ville Ukkola/Työllisyyspalvelut/NKL