Mi­hin työ­hön?

Julkaistu Silmäterä-lehden numerossa 4/2014

Ammatinvalinta ei ole taitolaji. Lähinnä se on uhkapeliä. Eikä tämä päde vain näkövammaisten nuorten kohdalla. Kukaan ei tiedä 15-vuotiaana, millaisia töitä haluaisi loppuikänsä tehdä. Tämä on tietenkin aivan luonnollista, koska kukaan ei ole viidentoista vuoden ikään mennessä päässyt kokeilemaan työntekoa missään merkityksellisessä muodossa. Yritä siinä sitten päättää.

Osa ongelmaa on kenties myytti onnistuneesta ammatinvalinnasta. Ajatus siitä, että kun kaikki menee oikein, nuori "löytää" oman alansa, opiskelee ammatin ja menee töihin. Niin kuin Strömsössä. Monen nuoren osallahan polku menee juuri näin ja hyvä niin, mutta moni löytää itsensä kesken opintojen kyseenalaistamasta omaa ammatinvalintaansa.

Onnistunutta ammatinvalintaa voidaan hieman karrikoiden pitää ajallemme ja suomalaiselle palkkatyökeskeiselle kulttuurille tyypillisenä yksilökeskeisenä ajatuskudelmana, jossa lähtökohtana on ajatus siitä, että jokaiselle meistä on unelma-ammatti, jossa olemme onnellisia. Jos ei ole, niin sitten ei ole etsitty riittävän kovasti. Kyllä se sieltä löytyy, kun haetaan.

Valitettavasti onnistuneita ammatinvalintoja ei voi olla, ellei ole jotain tapaa määritellä ammatinvalinta epäonnistuneeksi. Ammatinvalinnan epäonnistumisesta ryhdytään usein puhumaan siinä vaiheessa, kun nuori on keskeyttämässä koulua, koska ala "ei tunnu omalta". Kuinka moni nuori päätyy kyseenalaistamaan oman ammatinvalintansa ajatellen, että jossain tuolla on satavarmasti se oma ala eikä tämä ainakaan ole se, koska tämä ei nyt todellakaan tunnu siltä, kun kaikki on sanoneet, että kaikille on jossain tuolla se oma juttu, jossa koulu ja työ on yhtä ihanuutta?

Tätä työelämän Shangri-Lata sitten tavoitellaan, ettei ammatinvalinta vaan epäonnistu. Mutta mitä jos meille kaikille ei ole unelma-ammattia?

Unelma-ammatti ja unelmatyö ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Työkaverit, työpaikan ilmapiiri, työn johtaminen sekä monet muut asiat saattavat tehdä työstä sellaista, että aamulla on mukava herätä, vaikkei päivittäistä pakerrusta unelma-ammatikseen kuvailisikaan.

Kenties meidän kaikkien nuoriin vaikuttavien tulisi miettiä, miten paljon korostamme onnistunutta ammatinvalintaa ammattiylpeyden ja työstä nauttimisen taitojen sijaan ja miten paljon asetamme nuorille paineita muun menestymisen ohella onnistua myös ammatinvalinnassa.

Ville Ukkola/NKL/Työllisyyspalvelut