Di­gi­ta­li­saa­tion uh­ka?

Julkaistu Silmäterä -lehden numerossa 2/2016

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on hallitusohjelmassa määritellyt toiminnalleen viisi painopistealuetta. Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen on nimetty yhdeksi näistä alueista. Muut alueet ovat työllisyys ja kilpailukyky, osaaminen ja koulutus, hyvinvointi ja terveys sekä biotalous ja puhtaat ratkaisut. Ensin mainitun alta löytyy edelleen viisi kärkihanketta, jotka keskittyvät julkisten palvelujen digitalisointiin, digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön rakentamiseen, säädöksien sujuvoittamiseen, kokeilukulttuurin käyttöönottoon sekä johtamisen ja toimeenpanon parantamiseen.

Työelämä, työ ja opiskelu ovat jo pidemmän aikaa digitalisoituneet harppauksin ja digitalisaation tulevien muotojen arviointi on vaikeaa, ellei mahdotonta. Se kuitenkin tiedetään, että maamme hallitus näkee ja haluaa nähdä digitalisaation ennen kaikkea mahdollisuutena, jonka avulla kilpailukykyä pystytään parantamaan ja se kuuluisa tuottavuusloikka loikkaamaan. Digitalisaation edistäminen ja säädöksien purku on hallitusohjelmassa niputettu saman painopistealueen alaisuuteen ja hallitus asettaakin tavoitteeksi yhden luukun digitaaliset julkiset palvelut, jotka ovat sekä käyttäjälähtöiset että nostavat tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Valmiudet käyttää tietokonetta tai muuta vastaavaa laitetta ja siihen asennettuja ohjelmia tai ohjelmistoja ovat nykyään työelämään sijoittumisen kannalta elintärkeitä. Kaikki ohjelmat ja ohjelmistot eivät kuitenkaan ole näkövammaiselle saavutettavia. Niiden käyttö näkövammaisen apuvälinein on joko mahdotonta tai vaikeaa ja aikaavievää. Esteelliset ohjelmat sulkevatkin tehokkaasti näkövammaisia työmarkkinoilta.

Digitalisaatio voi joko auttaa näkövammaisia mukaan yhteiskuntaan, opiskeluun, työhön ja vaikuttamiseen tai se voi sulkea heidät pois sieltä. Hallituksella on tilaisuus vaikuttaa siihen, millä tavalla digitalisaatio etenee. Hallitus voi asettaa julkisten palvelujen digitalisoinnin kulmakiveksi saavutettavuuden ja aidosti sitoutua esimerkiksi siihen, että kaikki julkisen sektorin käyttämät ohjelmat, ohjelmistot, käyttöliittymät tai muut sellaiset ovat esteettömiä. Tietty digitaalinen palvelu saattaa nimittäin olla täysin esteetön näkövammaiselle loppukäyttäjälle, mutta todellinen haaste piilee nimittäin siinä, miten saada ne ohjelmistot, joilla digitaaliset palvelut tuotetaan, esteettömiksi.

Esteettömyydessä ei ole kyse vain loppukäyttäjästä, vaan myös työntekijöistä. Julkinen sektori on Suomessa suuri työnantaja ja olisi surullista, mikäli digitalisaation tohinassa julkisen sektorin työntekijän digitaalinen työympäristö muuttuisi näkövammaiselle esteelliseksi. Valtion ja kuntien palveluksessa työskentelee paljon näkövammaisia ja näkövammaiset usein kouluttautuvat aloille, joilla julkinen sektori on tärkeä työnantaja. On tärkeää, että digitalisaatiota toteutetaan myös näkövammaisten työelämätarpeet huomioiden.

Ville Ukkola/Työllisyyspalvelut/NKL