Vanhukset Suomen lainsäädännössä

Oikeuksienvalvonnan kuukausitiedote, helmikuu 2019
Laatinut: vanhustyön asiantuntija Arja Törnroos

Suomessa arvioidaan olevan 55 000 näkövammaista (visus alle 0.3), joista peräti 45 000 on ikääntyneitä (65 vuotta täyttäneitä). Näköongelmaisia eli heikentyneen näön (visus 0.5-0.32) omaavia on tutkimuksen mukaan 173 000, joihin moni ikäihminen kuuluu. Näkökyvyllä on selvityksen mukaan myös selkeä yhteys elämänlaatuun, varsinkin näön heiketessä alle 0.5 visus-arvon. Elämänlaatua heikentävät erityisesti vaikeudet huolehtia itsestä ja arjessa pärjääminen. Ongelmat alkavat jo paljon ennen kuin varsinainen näkövammaisuuden kriteeri täyttyy. On tärkeää etenkin vanhuksilla, että näkökyvyn huonontumiseen reagoidaan ajoissa ja saadaan käynnistettyä palvelut ja tukitoimet oikea-aikaisesti. Maakunta- ja soteuudistuksen projektijohtajan Päivi Nergin viesti on, että Sote-menojen hillitsemiseksi on tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn, koska ikääntyvien osuus kasvaa ja työllisten osuus laskee.


Perustuslaissa perusoikeudet koskevat samalla tavoin kaikkia Suomen kansalaisia. Erityisesti vanhuksia koskevia perusoikeusnormeja ei perustuslaissa ole, mutta vanhukset heikkojen erityisryhmään kuuluvana on mainittu esimerkiksi ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa koskevan perustuslain 19.1 §:n esitöissä. Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa koskevassa PL 6 §:ssä puolestaan mainitaan ikä kiellettynä syrjintäperusteena. Tämän lisäksi tärkeiksi perusoikeuksiksi vanhusten kannalta nousevat perustuslain 7 §:n oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen sekä koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, 9 §:n liikkumisvapaus, 10 §:n yksityiselämän suoja sekä 19.3 §:n säännös julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Vanhusten perusoikeuksissa kysymys on siten läheisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvistä asioista.


Vanhusten asema oikeudellisen sääntelyn kohteena muuttui heinäkuussa 2013, kun vanhuspalvelulaki astui voimaan. Vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lisäksi tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan (HE 160/2012). Vanhuspalvelulain kaikkiaan 28 pykälässä ei säädetä uusista palveluista. Kunnan järjestämisvelvollisuus määräytyy pääosin voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Siten terveyspalvelut ja niiden sisältö määräytyvät pääosin terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaisesti, ja sosiaalipalveluista ja niiden sisällöstä säädetään sosiaalihuoltolaissa ja sosiaalihuollon erityislaeissa. Vanhuspalvelulaki voidaan todeta menettely- ja laadunvarmistamislaiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kohdistuessa iäkkääseen henkilöön.


Vammaispalvelulakia erityislakina sovelletaan ikäihmisten palveluissa, jos henkilö on vammainen vammaispalvelulain mukaan. Subjektiivisina oikeuksina turvattujen palvelujen järjestämiseen kunnalla on erityinen velvollisuus. Tällaisia palveluja ovat vaikeavammaisille henkilölle järjestettävät kohtuulliset kuljetuspalvelut ja niihin liittyvät saattajapalvelut, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, palveluasuminen, korvaus asunnon muutostyöstä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset (VPL 8.2 ja 9.2 §). Myös tulkkauspalvelu on turvattava subjektiivisena oikeutena. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu on tällä hetkellä Kelalla.

Jos eri lakien soveltamisessa ilmenee tulkintaongelmia, asiat on aina ratkaistava asiakkaan edun mukaisesti. Asiakkaan etu määritellään tarkemmin sosiaalihuoltolaissa (SHL 4 §).

Lähteet

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Anja Karvonen-Kälkäjä, Vanhuusoikeuden perusteet 2017

Arajärvi Pentti, vanhuspalvelulaki - mitä ja miksi? Teoksessa Mäki-Petäjä-Leinonen Anna - Nieminen Liisa. Vanhuus ja oikeus 2014

Näkövammarekisterin vuosikirja 2017, Matti Ojamo

Päivi Nerg, Valtiovarainministeriö, hallintopolitiikan alivaltiosihteeri, maakunta- ja soteuudistuksen projektijohtaja 21.8.2018 (SOSTE-tilaisuus).

Selvitys 27.8.2018, Heikentynyt näkökyky alentaa elämänlaatua ja tuo miljardiluokan kustannukset (Bayer/Tampereen yliopisto (Hannu Uusitalo)/THL),