Palveluopas 2019
1 Yh­den­ver­tai­suus­la­ki ja YK:n vam­mais­so­pi­mus

Yhdenvertaisuus on perusoikeus ja perusoikeudet kuuluvat kaikille. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten vammaisuus, eivät saa vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja. Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Syrjintää on se, että henkilöä kohdellaan vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia henkilöitä / henkilöä nimenomaan henkilöön liittyvän ominaisuuden - kuten vammaisuuden - takia. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa eri elämänalueilla.

1.1 Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella

Nykyinen yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2015. Sitä sovelletaan kaikkeen julkiseen ja yksityiseen toimintaan lukuun ottamatta yksityistä perhe-elämää ja uskonnonharjoittamista. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa vammaisuuden perusteella, ja siinä asetetaan viranomaisille, työnantajille ja koulutuksenjärjestäjille velvollisuus ryhtyä tiettyihin yhdenvertaisuuden edistämistoimiin. Lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Vammaisten henkilöiden kannalta on huomattavaa, että laki koskee työelämän ja koulutuksen lisäksi erilaisia palveluita. Laki velvoittaa viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palveluiden tarjoajan toteuttamaan kohtuulliset mukautukset vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Kohtuullisten mukautusten epäämistä voidaan yhdenvertaisuuslain 8 § nojalla pitää syrjintänä. Yhdenvertaisuuslain 15 § mukaan työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa.

Kohtuullinen mukautus on eri asia kuin esteettömyys. Kohtuullinen mukautus on tapauskohtainen, konkreettisessa tilanteessa yksittäistä vammaista henkilöä varten tehtävä toimenpide, jonka avulla vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita. Mukautukset täydentävät esteettömyystoimenpiteitä. Mukautusta on aina pyydettävä erikseen ja arvioinnissa mukautuksen kohtuullisuudesta on merkitystä muun muassa yksilöllisellä arviolla vammaisen tarpeesta, mukautuksen kustannuksista ja viranomaisen tai muun toimijan koosta ja taloudellisesta asemasta.

Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvontalakimies neuvoo syrjintäkysymyksissä. Mikäli koet tulleesi syrjityksi, voit myös olla suoraan yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon. Syrjintätapauksen voi myös viedä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tutkittavaksi. Lautakunta on viime vuosina antanut joitakin vammaisten syrjintään ja kohtuullisiin mukautuksiin liittyviä ratkaisuja liittyen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
  • Ravintolassa ei ollut käytössä esteetöntä WC-tilaa, lautakunta katsoi, että ravintolan menettely oli syrjinyt esteetöntä WC:tä tarvitsevia vammaisia ihmisiä. Lautakunta kielsi yhtiötä jatkamasta tai uusimasta syrjintää. (Lainvoimainen)
  • Pankki ei ollut myöntänyt näkövammaiselle asiakkaalleen verkkopankkitunnuksia hänen näkövammastaan johtuen eikä ollut ryhtynyt tarvittaviin kohtuullisiin mukautuksiin. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta piti hakijan pyytämiä mukautuksia kohtuullisina ja kielsi pankkia jatkamasta tai uusimasta hakijan tai muiden näkövammaisten ihmisten syrjintää pankkipalveluita tarjotessaan sekä määräsi pankin tekemään yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetut asianmukaiset ja tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta näkövammaiset henkilöt voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa saada pankkipalveluita pankissa mukaan lukien verkkopankkitunnuksien saaminen. (Lainvoimainen)
  • Näkövammainen henkilö ei saanut asianmukaista apua kaupassa, koska henkilöstö ei aina suostunut auttamaan häntä ostosten keräämisessä. Kauppa kiisti syrjinnän. Kauppias toi esille, että myymälä on suunniteltu itsepalvelumyymäläksi ja henkilöstöresurssit on mitoitettu tämän mukaan. Kaupassa pyritään auttamaan asiakkaita, mutta erillistä avustaja- tai keräyspalvelua myymälässä ei ole. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kauppa, asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen, ollut laiminlyönyt toiminnassaan yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettujen kohtuullisten mukautusten tekemistä tai evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia. (Ei lainvoimainen)
  • Näkövammainen henkilö katsoi tulleensa syrjityksi, koska Rovaniemen kaupungin matkapalvelukeskuksen internet-sivuilla ollut ohje VPL -kuljetusten käyttäjille ei ollut luettavissa ruudunlukuohjelmalla ja koska matkapalvelukeskuksesta oli suositeltu hänelle kuljetuspalvelutilausten tekemistä puhelimitse. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi matkapalvelukeskuksen syrjineen hakijaa välillisesti hänen näkövammansa perusteella. Lisäksi lautakunta katsoi Rovaniemen kaupungin laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta, kun se ei ollut tarkastellut kohtuullisten mukautusten tarvetta hakijan matkapalvelukeskukselle antaman palautteen johdosta. (Lainvoimainen)
  • HSL alueen ulkopuolella asunut hakija katsoi, ettei hän voinut käyttää HSL:n (eli Helsingin seudun liikenne) järjestämiä julkisia joukkoliikennepalveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa, koska hän ei näkövammastaan johtuen pystynyt käyttämään matkakortin arvo-ominaisuutta. Hakija pyysi HSL:lta kohtuullisena mukautuksena vapautusta matkakortin arvo-ominaisuuden käytöstä. HSL katsoi, että hakijan mahdollisuus käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä yhdenvertaisesti muiden kanssa oli turvattu muilla tavoin (mobiililippu, kuukausilippu ym.). Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut esittänyt asiassa sellaista selvitystä, joka olisi kumonnut asiassa syntyneen syrjintäolettaman. Näin ollen lautakunta katsoi vastaajan evänneen hakijalta kohtuulliset mukautukset ja kielsi tätä uusimasta hakijaan kohdistunutta syrjintää. (Ei lainvoimainen)
  • Kuulonäkövammainen hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun hän ei saanut tarvitsemaansa tulkkausta huolimatta tulkkauspäätöksestä, jonka mukaan hän on kuulonäkövammansa perusteella oikeutettu Kelan tarjoamaan tulkkauspalveluun. Hakija oli jäänyt kokonaan ilman tulkkia 20.1.2018 ja 2.2.2018, koska Kela ei kyennyt välittämään hänen tilauksiinsa kuurosokeiden tulkeilta edellyttämänsä lisäpätevyyden omaavia tulkkeja. Kela ei pitänyt menettelyänsä palvelun laadun ja toteuttamistavan määrittelyssä yksittäistä asiakasta vammaisuuden perusteella syrjivänä, koska samoja periaatteita noudatetaan yleisesti eri asiakasryhmien tulkkauspalvelun järjestämisessä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että asiassa oli syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä, koska näennäisesti yhdenvertainen peruste oli asettanut hakijan muita epäedullisempaan asemaan kuulonäkövammaan liittyvän syyn takia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei Kela kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä olettamaa välillisestä syrjinnästä ja asetti kieltopäätöksensä tehosteeksi 25 000 euron uhkasakon. (Lainvoimainen)
Syrjintä voi kohdistua myös näkövammaiseen opaskoirankäyttäjään, jos häneltä esim. evätään pääsy tiettyyn tilaisuuteen tai tilaan koiran takia. Katso lisää luvusta 7.2.4.

Työelämässä tapahtunut syrjintä kuuluu työsuojeluviranomaisten (Aluehallintovirastot) toimivaltaan. Lisätietoja työsuojelun nettisivuilta www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/yhdenvertaisuus ja tämän oppaan luvussa 11 Heikentynyt näkö ja työ.

1.2 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista tuli Suomessa voimaan 10.6.2016, josta lähtien se on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Vammaisyleissopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaisesti edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Yleissopimuksen kantavina periaatteina ovat syrjintäkielto sekä esteettömyyden periaate. Sopimus painottaa vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden merkitystä. Sopimuksessa korostetaan vammaisten osallistamista heitä koskevaan päätöksentekoon sekä velvoitetaan valtio lisäämään vammaistietoutta.

Sopimus sisältää myös uusia, ihmis- ja perusoikeussopimuksissa ennen kirjaamattomia oikeuksia, kuten velvollisuuden ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin (5 artikla), laajan oikeuden esteettömyyteen (9 artikla) ja oikeuden henkilökohtaiseen liikkumiseen (20 artikla).

Yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja luo lisäksi uuden oikeusturvakeinon eli yksilövalitusoikeuden YK:n vammaisoikeuskomiteaan. Yksilövalitusoikeuden rajoituksena on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että ennen valituksen tekemistä kansallinen muutoksenhakutie tulee olla käytetty ja valituksen perusteena olevien tapahtumien tulee olla tapahtunut voimaantulon (Suomen osalta 10.6.2016) jälkeen.

Vammaisoikeuskomitea on antanut muun muassa seuraavia ratkaisuja lähivuosina:
  • S.N. ja P.T. vastaan Unkari (asia nro 1/2010; 23.4.2013): Unkari ei ollut varmistanut pankkiautomaattien esteettömyyttä ja saavutettavuutta näkövammaisille (ei pistekirjoitusta eikä ääniavustusta), joten Unkari oli toiminut vastoin 9 esteettömyysartiklaa. Komitea suositteli sopimuspuolta laatimaan minimistandardit pankkipalvelujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä varmistamaan lainsäädäntötoimin pankkipalvelujen asteittaisen toteutumisen vammaisille ja kaikkien uusien automaattien esteettömyyden.
  • F. vastaan Itävalta (asia nro 21/2014; 14.9.2015): Raitiovaunuverkoston laajennuksen yhteydessä aiemmin audiovisuaalisesti annettu tieto muuttui uusilla rataosuuksilla vain visuaalisesti annetuksi tiedoksi; näkövammaisilla ei ollut mahdollisuutta tietoon pysäkeistä, liikenteen häiriöistä ja odotusajoista yhtäläisesti muiden kanssa. Esteettömyyteen velvoitettu taho ei voinut komitean mukaan perustella esteettömyyden laiminlyöntiä siitä aiheutuvalla rasitteella. Vaadittava järjestelmä olisi voitu asentaa kohtuullisin kustannuksin ja sen tarve esteettömyyden järjestämiseksi näkövammaisille oli ennalta tiedossa. Internetin tai älypuhelimen avulla saatava tieto ei riittänyt turvaamaan näkövammaisten yhtäläistä oikeutta tietoon.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan sopimukseen ja sen tuomiin oikeuksiin voi tutustua tarkemmin Invalidiliiton julkaisussa YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja (uudistettu painos 2016). Käsikirja löytyy sähköisenä osoitteesta www.invalidiliitto.fi/sites/default/files/2016-11/yk_toolkit_2016_low.pdf.

Katso myös THL:n uudistettu vammaispalvelujen käsikirja osoitteessa thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/yhdenvertaisuus-ja-syrjinta.

1.3 Sähköisten palvelujen saavutettavuus osana yhdenvertaisuutta

Digitaalisen yhteiskunnan kehittyminen tarjoaa käyttäjille uusia tapoja hyödyntää tietoja ja palveluita. Kasvava osa yleisölle tarjottavista palveluista ja tiedoista on saatavilla ensisijaisesti internetin kautta. Tämä koskee erityisesti asiointia viranomaisten ja yritysten kanssa sekä medioiden kulutusta mutta myös osallistumista kansalaisyhteiskuntaan. Saavutettavuudella tarkoitetaan sähköisten palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä noudatettavia periaatteita ja tekniikoita, joilla varmistetaan, että palvelu olisi paremmin erityisesti vammaisten henkilöiden käytettävissä. Verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten saavutettavuudella parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia hankkia tietoa sekä käyttää digitaalisia palveluja.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioineet valtiot ovat sitoutuneet muun muassa parantamaan yleisölle tarjottavien palvelujen esteettömyyttä sekä edistämään muun muassa internetin saavutettavuutta vammaisille henkilöille. YK:n yleissopimuksessa myös määrätään, että tuotteet, ympäristöt, ohjelmat ja palvelut on suunniteltava sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. Tällainen kaikille sopiva suunnittelu ei saisi sulkea pois tiettyjen vammaisten henkilöiden ryhmien mahdollisesti tarvitsemia apuvälineitä.

Saavutettavuusdirektiivi velvoittaa EU:n jäsenvaltioita huolehtimaan julkisen sektorin verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. Eduskunta hyväksyi 12.2.2019 lain digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, joka koskee julkisten tahojen lisäksi myös mm. sähköisten pankki- ja vakuutuspalvelujen saavutettavuutta. Velvoitteet tulevat voimaan vaiheittain vuoteen 2021 mennessä. Saavutettavuusvelvoitteiden toteutumista valvoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston saavutettavuuden valvontayksikkö. Lainsäädännön kehittymisen myötä tietoisuus saavutettavuudesta on viime vuosina lisääntynyt, ja saavutettavuus on otettu paremmin mukaan myös verkkopalvelujen uudistuksiin ja kehittämiseen. Merkittävä osa yritysten tarjoamista verkkopalveluista jää kuitenkin yhä saavutettavuussääntelyn ulkopuolelle. Näkövammaisten liitto vaikuttaa saavutettavuuden puolesta sekä osallistuu saavutettavuuden arvioinnin kehittämiseen yhdessä muiden järjestöjen, viranomaisten ja alan yritysten kanssa.

Euroopan komissio on antanut myös ehdotuksen eurooppalaiseksi esteettömyyssäädökseksi, jossa asetetaan yhteiset esteettömyysvaatimukset tietyille keskeisille tuotteille ja palveluille. Esteettömyyssäädöksen soveltamisalasta ei ole toistaiseksi yksimielisyyttä. Lisäksi esteettömyyttä koskevista velvoitteista säädetään muun muassa rakentamista, liikennettä ja viestintää koskevassa lainsäädännössä.

Lisätietoja Avin sivuilta: www.avi.fi/fi/web/avi/saavutettavuus ja NKL ry:n sivuilta: www.nkl.fi/fi/etusivu/saavutettavuus-esteettomyys.