Siirry pääsisältöön

Eräs tie ys­tä­vyy­teen

Tältä sivulta voit lukea Minun näköinen mieli -hankkeen Eräs tie ystävyyteen -tallenteen tekstivastineen.

Kuuntele

Lue

[Alkutunnus alkaa, porinaa]

[Mies laulaen:] Dum-dum...

[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee…

[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli.

[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...?

[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto.

[Alkutunnus päättyy.]

Heippa! Minä olen Jutta Saanila, Minun näköinen mieli -hankkeen koordinaattori. Vietämme helmikuussa aina ystävänpäivää ja tässä podcastissa pohdiskelemme teemaa kahdesta vinkkelistä: näkövammaisten näkökulmaa ja sitä, että mitä voisi itsensä kanssa tehdä, jotta avaisi enemmän sydäntään nykyisille tai uusille ystäville.

Ystävyys ei ole itsestäänselvää. Sitä joutuu moni miettimään paljonkin, että miten ystäviä saisi, miten ystävyyssuhteita ylläpitäisi ja miten löytäisi sellaisen ikiystävyyden, joka kestäisi ihan kaikissa elämän liemissä.

Olen ollut nyt kaksi vuotta Minun näköinen mieli -hankekoordinaattorina, ja mä oon nähnyt monenlaisia ihmissuhteita näkövammaisten ihmisten piireissä. Nämä ajatukset ja tulkinnat tässä ovat siis suuressa määrin omiani, mutta olen myös haastatellut aiheesta muutamia vastaan tulleita näkövammaisia.

Puhelinringeissä on tosiaan mahdollisuus ystävystyä ihmisiin, ja tavallaan niissä syntyykin sellainen otollinen ilmapiiri ystävyydelle. Tietooni on myös kantautunut muutamia ystävyyssuhteita, jotka ovat saaneet puhelinringissä alkunsa.

Kirjoitimme Rohkeus-kirjaan osuuden yksinäisyydestä ja ystävyyssuhteiden muodostamisen vaikeudesta. Silloin vasta itse ymmärsin mitä ovat ne haasteet, joita ystävystymiseen näkövammaisena liittyy. Siinä on tiellä se, että tavallisesti ihmisten on vaikea suhtautua näkövammaiseen ihmiseen ihan sillai normaalisti. Tiellä on heillä monia pelkoja, jotka liittyvät ihan vaan erilaisuuteen ja siihen, osaako itse käyttäytyä korrektisti. Monesti näkevät sanovat ja tekevätkin kömpelöitä asioita, jos ei ole heitä jaksanut tai muistanut tarpeeksi valistaa omasta näkötilanteesta. Tämän takia onkin helpompi ystävystyä toisten näkövammaisten kesken, kun ymmärrys itse vammasta on molemmilla olemassa. Mutta ei vamma pelkästään riitä kuin ehkä aluksi, vaan täytyy löytyä muutakin yhteistä ja saada niin sanotut kemiat kohtaamaan.

Ystävystyminen on tänä päivänä vaikeaa muillakin kuin näkövammaisilla ihmisillä. Valtaosalla ihmisistä on laaja verkosto tuttavia ympärillä, mutta he kaipaavat silti ystävyyssuhteita. Määrä ei koskaan korvaa laatua, eikä moni edes tiedosta tätä vaan täyttää yhteyden puutetta kaikella muulla tarpeettomalla, härpäkkeillä, viihteellä ja touhuamisella.

Mikä sitten on ystävyyden salaisuus? Miten ystävyys pysyy voimissaan? Kolme asiaa on siinä tärkeänä:

  1. Positiivisuus: ystävän kanssa pitää olla enemmän hauskaa kuin haastavaa. Kukaan ei jaksa pitkään joka asiasta kitisevää negatiivista ihmissuhdetta, ne ovat haitaksi ja taakaksi. Jokaista haastavaa asiaa kumoamaan tarvitaan viisi positiivista asiaa. Ystävysten pitää antaa toisilleen kokemuksia huomatuksi ja välitetyksi tulemisesta, hyvää pöhinää, kivoja ja nauravaisia hetkiä. Kaiken takana on läsnäolo toiselle ja todellinen aitous, halu olla yhdessä ja uteliaisuus toisen kuulumisista ja elämästä.
  2. Toinen asia näistä kolmesta on jatkuvuus. Jos ei kivan seurusteluhetken jälkeen tule toistoa, ei ystävyyssuhde ala muodostua. Jokainen yhteydenotto kasvattaa ystävyyssuhdetta. Tässä asiassa toiset ovat ahkerampia kuin toiset. Itse olen aivan mahdottoman huono pitämään yhteyttä yllä. Toisinaan varmaan menetän orastavat ystävyydet, kun tämä puoli on minulla aina ollut jostain syystä rempallaan.
  3. Kolmas asia on se vaikein: haavoittuvuuden näyttäminen. Lujan ystävyyssuhteen liima on tavallisesti se, että kumpikin paljastaa itsestään lisää ja oppii koko ajan toisesta lisää. Nämä eivät paljastu tietenkään ensimmäisissä tutustumiskerroissa vaan pikkuhiljaa luottamuksen lisääntyessä. Kaikki asiat voi ja tulee jakaa. Mikään ei ole liian vähäpätöinen tai liian rankka. Kyllä luottamus ajan myötä aina lisääntyy ja uskaltaa paljastaa lisää.

Miten lapsuuden kiintymyssuhde vanhempiin vaikuttaa nykyisiin ystävystymisiin? Uskon, että paljonkin.

Kiintymyssuhdetyylit luokitellaan useimmiten neljään ryhmään: turvalliseen, välttelevään, takertuvaan ja jäsentymättömään tyyliin. Kolmea jälkimmäistä kutsutaan turvattomiksi ­kiintymystyyleiksi. Niissä lapsi saa vanhemmiltaan huomiota puutteellisesti. Turvallisessa kiintymyssuhteessa vanhemmat puolestaan huomioivat riittävästi lapsen tarpeita ja antavat turvaa silloin, kun lapsi sitä eniten tarvitsee.

Jäsentymättömästi kiintyneelle ihmissuhteiden solmiminen voi olla erityisen vaikeaa. Hän ei välttämättä pidä itseään edes tutustumisen arvoisena. Jotkut taas ovat tulleet lapsena kohdelluiksi ristiriitaisesti. Silloin välillä on ollut kovin lämmintä ja toisten tunteita huomioivaa käytöstä ja toisinaan taas yllättävät raivonpuuskat tai jopa hylkääminen on rikkonut kaiken. Niissä oloissa kasvaneella ei ole ihme, jos takertuu ihmisiin ja käyttäytyy myös itse ristiriitaisesti välillä. Haavat lapsuudesta hankaavat ystävyyssuhteita, joissa joskus tulee luonnollisesti vahvojakin ristiriitoja.

Toiset ovat saaneet haavan siitä, että vanhemmista molemmat tai vain toinen on ollut liian etäinen. Tällöin he eivät herkästi syvennä ystävyyssuhteitaan. Ystävälle ei helpolla paljasteta syvimpiä asioita. Porskutetaan vain pintatasolla. Voi myös tuntua, että on ihan sama, onko ystävyys voimissaan vai ei, eikä sitä tule huoltaneeksi jatkuvilla yhteydenotoilla. Ei sekään ole niin kova juttu, jos ystävyys päättyy, kun sydän ei ole kunnolla toiselle edes auennut.

Onneksi jokainen turvattomasti kiintynyt voi muuttua. Ei tarvita kuin yksi onnistunut ystävyys, jossa pääsee turvallisesti olemaan oma itsensä ja suuri määrä lapsuudessa saaduista haavoista eheytyy. Kiintymyssuhdemallit eivät ole sementtiin valettuja, ja niiden muuttuminen hitaasti mutta varmasti on tälläkin hetkellä mahdollista. Aina tarvitaan vain ensin asian tiedostamista eli sitä, että kiinnittää siihen huomiota ja jo siitä muutos lähtee liikkeelle.

Voisi sanoa siis kaiken tämän jälkeen, että todellinen ja syvä ystävystyminen toiseen vaatii aika paljon työtä itsen kanssa eli niin sanottua itsetuntemustyöskentelyä ennen kuin se oikeasti onnistuu. Oli meillä sitten ystäviä monta tai ei yhtään, on jokaisella ihanasti hommaa siinä, että oppisi olemaan itsensä ystävä ja sellainen todellinen ja uskollinen ystävä myös jollekin toiselle.

Lopuksi muutamien puhelinrinkien kokoonkutsujien ajatuksia ystävyydestä:

"Se on se luotettavuus, ettei kuule kylillä omia ajatuksiaan. Siinä on turva, seura ja ajatuksien jako. Voi olla oma itsensä. Voi pohdiskella ääneen, heittää vain ajatuksia ilmaan."

"Ystävyys on syvää luottamusta ja lähimmäisen rakkautta."

"Kavereita voi olla monia, lapsuus-, koulu-, teini-, peli-, ja aikuiskaverit aikuisuuden alkuvaiheissa ja sitten vielä perhekaverit. Loppusuoralla kohden auringonlaskua on sitten kavereita todella vähän."

"Ystävä on tukikeppi ja toteemi."

"Ystävä ja ystävyys ei katoa. Se on kuin kallio, se kesällä lämmittää sinua kera sammalten, syksyllä se tuoksuu ja antaa vakauden, talvella se on valkoisen lumen peittämä neitseellinen patsas ja keväällä sulava, vesivirtoja virtaava kevääseen puhkeava elämä."

"Ystävyys vaatii rehellisyyttä ja vilpitöntä kanssakäymistä."

"Ystävän voi löytää hetkessä. Hänet voi myös kadottaa hetkessä. Siksi pidän kiinni ystävistäni nähdäkseni, ovatko he oikeita minulle ja olenko minä oikea heille."

"Ystävyys sallii kummankin osapuolen erilaisuuden ja itsenäisyyden."

"Ystävyys on kahden ihmisen välillä oleva köysi, joka pitää heidät yhdessä ja läheisinä, vaikka fyysistä välimatkaa on paljon. Ihminen, joka kokee ystävyyden, saa olla siitä onnellinen ja hänen kannattaa vaalia ystävyyttä kallisarvoisena lahjana."

Minun näköinen mieli -puhelinringit ovat sinua varten, joka haluat seuraa ja syvempää yhteyttä. Kaikki ringit eivät pyöri syvällisten teemojen parissa, mutta joissakin tehdään yhteistä matkaa sen verran monta kertaa tuo viiden kerran matka, että sitä oppii luottamaan toisiin ja pikkuhiljaa avaamaan omaa itseä. Tule mukaan, kun sinulle parhaiten sopii, nyt tai myöhemmin. Puhelinringit pyörivät tänä vuonna uudistuneella joukkueella: olemme kouluttamassa kokoonkutsujia eli patakettuja pikkuhiljaa muutaman lisää. Patakettuja on tämän jälkeen 16 henkilöä, ja he vetävät rinkejä monesti pareina. Olemme myös valmistelemassa maaperää sille, että toiminta jatkuisi vuonna 2023, kun itse hanke päättyy.

Ilmoittaudu minulle Jutalle, p. 050 533 9491 tai jutta.saanila@nkl.fi.

[Lopputunnus alkaa, porinaa] 

[Mies laulaen:] Dum-dum... 

[Naiset laulaen:] Aa-aa… mielen pata porisee… 

[Nainen puhuen:] Minun näköinen mieli. 

[Naiset laulaen:] Mitä se tarjoilee-ee-ee...? 

[Nainen puhuen:] Näkövammaisten liitto. 

[Lopputunnus päättyy.]