Siirry pääsisältöön

Va­lin­nan­va­paus sosiaali- ja ter­vey­den­huol­los­sa

Vammaisten ihmisten terveys- ja hyvinvointierot eivät esitetyn lain myötä pienene eikä palvelujen yhdenvertainen saatavuus parane.

Alkuperäinen julkaisupäivä 14.12.2017

Hallituksen tavoitteena sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa on kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä hillitä palveluista aiheutuvien kustannuksien kasvua 3 miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Valinnanvapauslain tarkoitus on hallituksen mukaan edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden mahdollisuuksia valita palveluntuottaja, parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua sekä vahvistaa palvelujärjestelmän kannusteita kustannusvaikuttavaan toimintaan ja jatkuvaan kehittämiseen. Näkövammaisten liiton mielestä esitetyn lain myötä näkövammaisten ja muiden vammaisten ihmisten terveys- ja hyvinvointierot eivät pienene eikä palvelujen yhdenvertainen saatavuus parane. Lakiesityksessä ei oteta riittävästi huomioon näkövammaisia tai muulla tavoin vammaisia ihmisiä.

Esityksen mukaan maakunta päättää valinnanvapauden alan ja laajuuden. Maakunnat voivat päätösvaltansa perusteella eriytyä toisistaan valinnanvapauden laajuudessa, mikä voi vaarantaa yhdenvertaiset palvelut. Näkövammaisten liiton mielestä on epävarmaa, saavatko näkövammaiset esitettävän uudistuksen jälkeen yhdenvertaisesti palveluja koko maassa. Lisäksi on epävarmaa, ovatko palvelut sellaisia, että ne tosiasiassa vastaavat laadultaan näkövammaisten tarpeita. Ei myöskään ole varmaa, että näkövammaisten kohdalla valinnanvapaus toteutuu yhdenvertaisesti muihin ihmisiin nähden.

Asiakassuunnitelma ja asiakasseteli

Valinnanvapaudessa on tärkeää kertoa asiakkaalle tämän oikeuksista ja selvittää asiakkaan tahto. Esityksestä ei käy selkeästi ilmi, millä tavoin turvataan asiakassuunnitelman kattavuus sekä sen asiakaslähtöisyys näkövammaisen tai muulla tavoin vammaisen asiakkaan kohdalla. Asiakassuunnitelman on turvattava näkövammaisen asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaavien järjestämistapojen käyttö palveluissa.

Esityksessä asiakassuunnitelman varaan lasketaan paljon, kun otetaan huomioon, kuinka suuria haasteita näkövammaisten palvelutarpeiden arvioinnissa ja palveluiden suunnittelussa osassa kunnista on. On välttämätöntä, että asiakassuunnitelman tekemiseen varataan riittävästi koulutusta ja resursseja. Lisäksi on perusteltua tarkentaa asiakassuunnitelman juridista merkitystä: onko se sitomaton suunnitelma vai onko sen jatkossa tarkoitus olla juridisesti eri toimijoita sitova asiakirja.

Keskeistä asiakasseteliä koskevassa sääntelyssä asiakkaalle on, että sen arvo riittää siihen palveluun tai palvelukokonaisuuteen, jota seteli koskee. Ellei tämä toteudu, palvelusta tulee maksullinen.

Näkövammaisten liitto edellyttää, ettei asiakassetelistä saa muodostua instrumenttia, joka mahdollistaa omavastuun käytön muun muassa apuvälinepalveluissa. Mahdolliset omavastuuosuudet vaikuttavat ratkaisevasti asiakkaan valinnanvapauteen. Kun kyse on näkövamman tai muun vamman vuoksi tarvittavista välttämättömistä palveluista ja tukitoimista, omavastuuosuuksia ei tule syntyä.

Säännöksillä on yksiselitteisesti estettävä mahdollisuus, että asiakassetelipalveluntuottajiksi hyväksytyt palveluntuottajat valikoisivat asiakasseteliasiakkaita. Ellei tätä estetä, riskinä on, että palveluntuottajien näkökulmasta ei-toivotuille asiakkaille ei käytännössä anneta palveluja asiakassetelillä, vaikka asiakkaan tarvitsema palvelu olisi palveluntuottajan valikoimissa. Riski on konkreettinen näkövammaisten ja muiden vammaisten kohdalla. Tällöin kyse on perustuslain ja YK:n vammaisyleissopimuksen vastaisesta toiminnasta ja suoranaisesta syrjinnästä.

Eri maakunnissa asiakassetelillä tarjottavat ja tosiasiassa tarjolla olevat palvelut ovat todennäköisesti erilaisia. Tämä voi aiheuttaa kahdeksantoista erilaista toteutustapaa.

Tästä johtuen asiakassetelin käyttö edellyttää riittävää tietoa, neuvontaa ja ohjausta valintojen tekemiseen. Tiedon tulee olla saavutettavaa (saavutettava sähköinen muoto, pistekirjoitus, äänite ja isokirjoitus).

Apuvälineet

Esityksestä puuttuu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelujen yksityiskohtaisempi kuvaus. Suoran valinnan palvelujen ja maakunnan liikelaitoksen tehtäväjako on apuvälineiden osalta epäselvä. Mistään ei käy selkeästi ilmi, mitä näkövammaisen tarvitsemia apuvälineitä saa miltäkin taholta.

Apuvälinetarve on yksilöllisesti kartoitettava ja apuväline on aina yksilöllinen. Näkövammaisten liitto vaatii, että yksityiskohtaisissa perusteluissa oleva kirjaus "Tavanomaisten apuvälineiden saatavuus omasta sosiaali- ja terveyskeskuksesta" muutetaan muotoon "Apuvälineiden saatavuus omasta sosiaali- ja terveyskeskuksesta". Tavanomaisuuden mainitseminen yksityiskohtaisissa perusteluissa aiheuttaa epäselvyyttä ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan ongelmia näkövammaisten apuvälineasioiden järjestymisessä.

Maakunnan liikelaitoksen palvelut

Verrattuna suoran valinnan palveluihin maakunnan liikelaitoksen palvelut ja palveluyksiköt avautuvat esityksestä huonosti. Maakunnan liikelaitokset voivat järjestää toimintansa eri tavoin erilaisiin palveluyksiköihin. Tämän perusteella Suomeen voi syntyä 18 erilaista maakunnan liikelaitosjärjestelmää, joten asiakkaan mahdollisuutta valita palveluyksikkö/yksiköt on erittäin vaikea arvioida (asiakkaan näkökulmasta).

Näkövammaisten liitto huomauttaa, että pykälän yksityiskohtaisiin perusteluihin tulee kirjata maakunnan liikelaitoksen tuottamia palveluja palvelualoittain, kuten esimerkiksi vammaispalvelut. Liikelaitoksen vastuulla olevat palvelut eivät käy selkeästi ilmi nykyisestä pykäläehdotuksesta. Lisäksi yksityiskohtaisiin perusteluihin on kirjattava esimerkkejä maakunnan liikelaitoksen tuottamista muista kuin suoran valinnan palveluista.

YK:n vammaisyleissopimus edellyttää, että vammaisilla ihmisillä on oltava yhdenvertainen mahdollisuus valita liikelaitos. Tätä mahdollisuutta voivat rajoittaa esimerkiksi Kelan toteuttamien terveydenhuollon matkojen rajoitukset (vain lähin toimipiste).

Näkövammaisten liitto edellyttää, että kaikkien käytettävien tietojärjestelmien on oltava saavutettavia. Ellei tätä varmisteta, näkövammaiset eivät voi käyttää niitä yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Henkilökohtainen budjetti

Lähtökohtaisesti Näkövammaisten liitto kannattaa henkilökohtaista budjettia vammaispalveluissa. Sen on kuitenkin oltava erilainen kuin nyt esitetty. Lisäksi henkilökohtaisen budjetoinnin toimivuudesta ja vaikuttavuudesta tarvitaan laajempia kokeiluja ja tutkimustietoa. On odotettava pilottihankkeiden tuloksia. Lisäksi henkilökohtaisen budjetin voimaantulo on toteutettava asteittain, kun se on ensin tehty todellista henkilökohtaista budjettia vastaavaksi. Esityksestä käy ilmi, ettei henkilökohtainen budjetti eroa kovinkaan paljon asiakassetelillä tuotetuista palveluista. Jos henkilökohtainen budjetti voisi olla myös rahaa ja jos sitä voisi käyttää joustavasti eri palvelujen välillä, se toteuttaisi paremmin alkuperäistä henkilökohtaisen budjetin ideologiaa.

Riskinä on myös henkilökohtaisen budjetin määrä ja sen alimitoittaminen. Uhkana on, että henkilökohtainen budjetti alimitoitetaan näkövammaisen todelliseen vammaispalvelujen tarpeeseen nähden. Budjetin suuruus on suorassa yhteydessä näkövammaisen tarvitsemien vammaispalvelujen toteutumiseen. Tämän vuoksi siitä on perusteltua antaa muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.

Näkövammaisilla keskeisimmät vammaispalvelut ovat henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut ja liikkumistaidonohjaus. Lisäksi oleellisia ovat asunnonmuutostyöt etenkin valaistusmuutosten osalta. On täysin epäselvää, millä tavoin henkilökohtainen budjetti toimisi näissä palveluissa.

Kuljetuspalvelujen osalta Näkövammaisten liitto pitää välttämättömänä, että henkilökohtaisen budjetin kautta järjestettynä palvelussa toteutuu todellinen valinnanvapaus. Näkövammaisen on voitava valita kuljetuspalvelujen järjestämistapa ja toteutus. Matkapalvelukeskus ei saa sulkea valinnanvapautta pois eikä matkapalvelukeskuksen kautta järjestettävä kuljetuspalvelu saa olla ainoa järjestämistapa.

Näkövammaisten liitto edellyttää, että henkilökohtaisen avun toteuttamisessa on aina oltava kolme eri vaihtoehto, eli työnantajamalli, asiakasseteli ja ostopalvelu. Näkövammaisen on voitava itse valita, mikä toteutustapa on hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa ja elämäntilanteeseensa soveltuvin.

Riskinä on, että näkövammaisen tarvitsemat kiistattoman oikeuden piirissä olevat vammaispalvelut muuttuvat henkilökohtaisen budjetin myötä määrärahasidonnaisiksi palveluiksi. On välttämätöntä, että esitykseen sisältyy henkilökohtaisen budjetin käyttöalaa ja -tarkoitusta sekä budjetin hinnoittelua koskevaa pohdintaa paljon nyt käsittelyssä olevaa luonnosta enemmän.

Asiakkaan neuvonta ja ohjaus

Näkövammaisten liitto pitää hyvänä, että asiakkaan neuvontaa ja ohjausta sekä palvelutarpeen arviointia ja myös asiakassuunnitelmaa koskevaa sääntelyä on esityksessä vahvistettu.

YK:n vammaisyleissopimuksen 9 artikla käsittelee esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Artiklan mukaan on toteutettava asianmukaiset toimet, jotta varmistetaan vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertainen pääsy muun muassa tiedottamiseen ja viestintään. Tämä on otettava vakavasti, kun säädetään asiakkaan neuvonnasta ja ohjauksesta valinnanvapauteen liittyen.

Näkövammaisten liitto edellyttää, että ohjaus ja neuvonta on saavutettavaa ja esteetöntä kaikille. Tämä on kirjattava esitettävään lakiin yksiselitteisesti ja läpileikkaavasti. Huomattava osa näkövammaisista on tietoyhteiskunnan ulkopuolella, ja heidän tiedonsaantimahdollisuutensa on taattava. Sähköiset julkaisut on tuotettava saavutettavasti. Lisäksi materiaalia on oltava saatavilla pistekirjoituksella tai äänitteenä sekä isokirjoituksella. Ne näkövammaiset, jotka pystyvät optisten apuvälineiden avulla lukemaan painettua tekstiä, hyötyvät siitä, että painetun tekstin ulkoasussa on otettu huomioon kirjasimeen, kontrasteihin ja rakenteeseen liittyviä asioita. Lisäksi kuulonäkövammaisille on taattava tulkkipalvelut sekä selkokielen käyttö ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Palvelujen tuottamisesta ja palveluntuottajien velvoitteista

Palvelujentuottajalla on oltava lakiin kirjattu velvollisuus tuottaa palveluja esteettömästi ja saavutettavasti ja tiedottaa niistä saavutettavasti. Palveluntuottajilla tulee olla myös riittävä tieto ja taito palvella näkövammaisia, jotta yhdenvertaisuus muuhun väestöön nähden toteutuu.

Suoran valinnan palveluntuottajien on tehtävä yhteistyötä myös maakunnan vammaisjärjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Monesti näkövammaisjärjestöjen järjestämä vertais- ja kokemustoiminta on yksi keskeinen osa näkövammaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Uudistuksen vaikutusten arviointi

Näkövammaisten liitto huomauttaa, että vaikutusarviointi vammaisten ihmisten näkökulmasta on tehty hyvin puutteellisesti. Esityksen vaikutuksiin näkövammaisille vaikuttavat muun muassa verkkopalvelujen ja kaikkien sähköisten palvelujen saavutettavuuden ja käytettävyyden varmistaminen sekä Kelan korvaamien kuljetusten alueelliset rajaukset.

Esityksessä tehdyssä lapsiarvioinnissa on sivuutettu esityksen vaikutukset näkövammaisiin ja muulla tavoin vammaisiin lapsiin sekä heidän perheisiinsä. Jotta vaikutusarviointi on vammaisten osalta kattava, se on tehtävä perusteellisesti ja sen tulee koskea kaikkia ikäryhmiä. Näkövammaisten tarve ohjaukseen ja neuvontaan tulee kasvamaan paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Jo tällä hetkellä näkövammaisten tarve vammaispalveluihin, Kelan palveluihin ja tukitoimiin sekä muiden näkövammasta aiheutuneisiin palvelutarpeiden ohjaukseen ja neuvontaan on suurta, mutta uudistuksen myötä se tulee lisääntymään entisestään.