Luonnos Suomen ra­por­tik­si vam­mais­so­pi­muk­sen täy­tän­töön­pa­nos­ta

Alkuperäinen julkaisupäivä 24.4.2018

Näkövammaisten liitto ry kiittää ulkoministeriötä mahdollisuudesta lausua Suomen ensimmäisestä raportista, joka koskee YK:n vammaisyleissopimusta.

Näkövammaisten liitto on Suomen näkövammaisyhdistysten kattojärjestö, joka edistää sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten oikeuksien toteutumista, tuottaa erityispalveluja ja toimii Suomessa asiantuntijana näkövammaisuuteen ja näkemiseen liittyvissä asioissa.

Näkövammaisten liitto kiinnittää huomiota siihen, että maaraporttiluonnos on luetelma erilaisia asioita ja Suomen lainsäädäntöä. Siinä kuvataan, mitä on tehty ja millaisia lainsäädännöllisiä asioita on tapahtunut tai tapahtumassa. Luonnoksesta puuttuu lähes kokonaan analyysi ja vaikutusarviointi. Siitä puuttuvat myös käytännön soveltamistilanteet ja konkreettiset tapaukset sekä oikeuskäytäntö. Luonnoksessa ei ole kuvattu lainkaan sitä, millä tavoin säädökset toteutuvat käytännössä. Konkretia on sopimuksen täytäntöönpanoa, josta Suomen pitäisi raportoida.

Luonnoksessa ei myöskään ole kuvausta eikä faktista tietoa siitä, millaisia vaikutuksia säädöksillä tai muilla seikoilla on ollut vammaisten elämään ja arkeen. Monessa kohdassa todetaan, että lainsäädännössä säädetään tietyllä tavalla, mutta sen enempää ei asiaa analysoida. Jotta todellinen tilanne käy ilmi, vaikutusarviointien tekeminen on välttämätöntä.

Monet näkövammaisten tarvitsemat palvelut ja tukitoimet voivat olla lain tasolla hyvin. Laissa säädetään hyvin ja periaatteessa palvelujen ja tukitoimien pitäisi olla kunnossa. Tämä kaikki vesitetään kuntien tai muiden toimijoiden laatimilla soveltamisohjeilla. Nämä ohjeet tekevät näkövammaisen tarvitsemista palveluista tai tukitoimista käytännössä sellaisia, että ne eivät ole tarkoituksenmukaisia eivätkä vastaa näkövammaisen yksilölliseen tarpeeseen ja elämäntilanteeseen.

Lisäksi joidenkin palvelujen järjestämisessä tai järjestämistavan valinnassa sivuutetaan täysin näkövammaisen yksilöllinen elämäntilanne ja sen mukanaan tuomat seikat. Tällöin näkövammaisen on sovitettava elämänsä ja arkensa palvelun ehtoihin ja rajoituksiin, vaikka palvelujen ja tukitoimien tulee sopeutua näkövammaisen elämään ja arkeen.

Yleisenä kommenttina Näkövammaisten liitto toteaa, ettei vammaisten osallisuus heitä koskevaan päätöksentekoon toteudu kaikilla elämän osa-alueilla. Kuuleminen tai muodollisesti mukaan ottaminen eivät sellaisenaan täytä osallisuuden tunnusmerkkejä. Kuulemisista ei seuraa kovinkaan usein konkreettisia toimenpiteitä, joilla vammaisten oikeuksien toteutumista vahvistettaisiin.

Vaikka lainsäädäntö lähtökohtaisesti turvaa syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta, viranomaisten harjoittamat käytännöt ovat monesti syrjiviä.  Tällaisia ovat esimerkiksi näkövammaisten kohtaamat ongelmat tietoyhteiskunnan ja digitalisaation saavutettavuudessa tai vammaispalvelujen järjestämisessä ja niiden järjestämistavassa.

Vammaiset joutuvat hakemaan yhdenvertaisuuden ja oikeuksien toteutumista tuomioistuinten kautta. Tämä vie runsaasti aikaa ja voimavaroja. Lainsäädäntö ei myöskään turvaa riittävää oikeusapua valitus- ja kanteluprosesseista suoriutumiseen. Valitus- ja kantelumenettely perustuu yksilöratkaisuihin, jolloin toinen vastaavassa tilanteessa oleva näkövammainen joutuu käymään saman prosessin läpi, josta on ehkä jo toisen kohdalla tehty myönteinen ratkaisu.

Vaikka Suomi on ratifioinut YK:n vammaisyleissopimuksen, valtio ei ole resursoinut viranomaistahoja riittävällä tavalla sopimuksen velvoitteiden toimeenpanoa varten. Tämä näkyy muun muassa Neuvonnan ja ohjauksen puutteena näkövammaisen hakiessa tarvitsemiaan vammais- tai muita palveluja.