Aluesihteerien kuukausitiedote 1.6.2013
Van­hus­pal­ve­lu­la­ki

Vanhuspalvelulaki tulee voimaan heinäkuun 2013 alussa. Lain tavoitteena on, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden avulla riippumatta siitä, missä päin Suomea asuvat. Tavoitteena on tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja ja edistää heidän itsenäistä suoriutumistaan puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikentymiseen ja sen riskitekijöihin. Lisäksi lailla pyritään turvaamaan iäkkäiden palvelutarpeen arviointiin pääsy sekä määrältään ja laadultaan riittävät palvelut.

Vanhuspalvelulain mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito on toteutettava ensisijaisesti kotiin annettavilla palveluilla. Kodiksi määritellään omistus- ja vuokra-asunnon lisäksi palveluasunto ja perhehoitopaikka. Laitoshoitona, eli hoitona terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa, pitkäaikainen hoito voidaan toteuttaa vain lääketieteellisesti perustelluista syistä tai silloin, jos iäkäs henkilö itse haluaa laitoshoitoon. Lain mukaan iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä. Kunnalla on velvollisuus turvata hoitojärjestelyjen pysyvyys niin, ettei iäkkään henkilön tarvitse muuttaa esimerkiksi palveluasunnosta toiseen kilpailuttamisen vuoksi. Pitkäaikaishoidossa olevalle tulee vanhuspalvelulain mukaan järjestää mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan.

Henkilöstön riittävä määrä on laadukkaiden palveluiden edellytys. Henkilöstön mitoitusta ohjataan ikäihmisten palvelujen laatusuosituksilla. Ympärivuorokautisessa hoidossa suositus henkilöstön vähimmäismääräksi on 0,5 työntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa. Henkilöstön määrää toimintayksiköissä seurataan vuoden 2014 aikana ja mikäli yksikin toimintayksikkö Suomessa alittaa edellä mainitun mitoituksen, säädetään henkilöstön vähimmäismäärästä vuonna 2015 annettavalla asetuksella.


Vanhuspalvelulaissa säädetään myös iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeen selvittämisestä, joka on tehtävä viipymättä ja laadittava iäkkäälle henkilölle palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelmaan kirjataan, millainen palvelukokonaisuus vastaa parhaiten henkilön palvelujen tarpeeseen. Suunnitelma laaditaan yhdessä iäkkään henkilön kanssa ja tarvittaessa mukana voi olla myös henkilön omaisia. Palvelukokonaisuuteen voi kuulua erilaisia yhdistelmiä esimerkiksi omaishoito, kotipalvelu ja –sairaanhoito, kuntoutus, apuvälinepalvelut, palveluasuminen ja perhehoito. Iäkäs henkilö voi tarvita myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluja, kuten vammaispalveluja. Jos henkilö tarvitsee apua palveluihin liittyvissä asioissa, hänelle on nimettävä vastuutyöntekijä.

Kunnan tulee vanhuspalvelulain mukaan järjestää iäkkäille ihmisille hyvinvointia edistäviä neuvontapalveluja sekä tarjota terveystarkastuksia, vastaanottoja ja kotikäyntejä erityisesti niille henkilöille, joilla on palveluntarvetta lisääviä riskitekijöitä.

Uuden vanhuspalvelulain myötä vanhusneuvostot tulevat kunnissa pakollisiksi. Kunnat velvoitetaan ottamaan vanhusneuvostot mukaan toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun kaikissa asioissa, jotka koskevat ikääntynyttä väestöä.


Lähteet

Näkövammaisten Palveluopas 2013 s. 18
Peltomaa, Virpi. Vanhuspalvelulaki voimaan heinäkuussa – Mikä muuttuu?, Näkövammaisten Airut nro 10, 16.5.2013.

Seuraava tiedote julkaistaan elokuussa. Hyvää kesää!