Aluesihteeritiedote syyskuu 2013
Nä­kö­ky­vyn mit­ta­reis­ta

Näkövammautumisen jälkeen on keskinäisissä keskusteluissa usein esillä se, miten itse näkee, mitä toinen näkee, miten haitta-aste on määritelty ja niin edelleen. Se miten yhteiskunta määrittää näkövammaisuutta, on näön mittaustuloksiin perustuvaa. Kuitenkin rajat esimerkiksi sokean ja heikkonäköisen välille on vain sovittu tiettyyn kohtaan. Niin ikään on sovittu, että näkövammaisena ei pidetä henkilöä, jonka näön heikentymisestä aiheutuneet haitat voidaan korjata silmä- tai piilolaseilla.

Suomessa noudatetaan Maailman Terveysjärjestön WHO:n luokitusta. Näkövamman suuruutta määriteltäessä keskeistä on näöntarkkuuden mittaaminen ja toisaalta sen seikan tutkiminen, onko näkökentässä puutteita. Heikkonäköinen on henkilö, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0.3 (eli hän pystyy erottamaan E-taulusta vain pari kolme isointa kirjainta) tai jonka näkö on muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt. Sokeana pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0.05 tai jonka näkökentän halkaisija on alle 20 astetta.

Sokeuden määrittely siis täyttyy, jos henkilö näkee vain kapean, keskeisen alueen (putkinäkö), vaikka näöntarkkuus olisi hyväkin. Tuo 20 asteen näkökenttä vastaa suunnilleen sitä, mitä näkyy katsottaessa vessapaperirullan läpi. Toisaalta sokeana pidetään henkilöä, joka ei parhailla laseillakaan erota enää E-taulun isointa kirjainta, vaikka näkökenttä olisikin normaalin laajuinen.

Näkötarkastuksen mittaustulokset toimivat lähtökohtana, kun silmälääkäri arvioi näkövamman haitta-astetta. Määrityksessä otetaan myös huomioon, että haittaa voivat lisätä mm. hämäräsokeus, häikäistyminen, kaksoiskuvat, silmävärve, värisokeus, karsastus ja niin edelleen.

Haitta-aste merkitään lääkärintodistukseen prosentteina. Hämmennystä aiheuttaa se, että toisinaan näkövamman haitta merkitäänkin tapaturmavakuutuslain mukaisena haittaluokkana. Siinä asteikko on yhdestä kahteenkymmeneen. Nämä kaksi luokitteluasteikkoa ovat rinnakkaisia siten, että jos haittaluokan luvun kertoo viidellä, saadaan vastaava haitta-aste prosentteina. Esimerkiksi haittaluokka 16 vastaa haitta-astetta 80%.

Kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tai kelan palvelut eivät perustu haitta-asteisiin, vaan siihen, mitä käytännön tarpeita näkövammaisella on näkövammansa vuoksi. Haitta-astetta tai haittaluokkaa käytetään joissain muissa palveluissa rajaamaan palvelun saajia; esim. vr:n saattajalippu (65%), autoveronpalautus (60% tai 80%), vammaisen pysäköintilupa (haittaluokka 17). Haitta-asteraja 50% taas on käytössä, kun näkövammaisyhdistykset hyväksyvät henkilön varsinaiseksi jäsenekseen.

Näkövammaiset -nimikkeen alle mahtuu hyvin monenlaista näkemisen tapaa sekä täydellistä sokeutta. Toisen ihmisen näöntarkkuuksista tai haittaprosenteista ei pysty suoraan päättelemään, kuinka tämä eri toiminnoissa pärjää.


Lähde: Näkövammarekisterin vuosikirja 2011