Vam­mai­nen nai­nen ja vä­ki­val­ta – se­mi­naa­rin jul­ki­lau­su­ma vam­mai­siin nai­siin koh­dis­tu­van vä­ki­val­lan ja hy­väk­si­käy­tön tun­nis­ta­mi­sek­si, eh­käi­se­mi­sek­si ja tor­ju­mi­sek­si:

Vam­mais­jär­jes­tö­jen nais­ver­kos­to 10.3.2011

Tutkimusten mukaan vammaisen naisen tai tytön mahdollisuus joutua väkivaltaisesti kohdelluksi tai sillä uhatuksi on paljon todennäköisempää kuin vammattomien naisten tai tyttöjen. Siitä huolimatta vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on mitä suurimassa määrin tabu. Vaikeneminen ja asian sivuuttaminen on lopetettava.

Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi:

  • Vammaisten naisten kohtaama väkivalta ja hyväksikäyttö sekä niiden uhka on nostettava yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi
  • Vammaiseen naiseen tulee asennoitua kuten muihinkin naisiin; vammaiset naiset eivät ole sukupuolettomia olentoja
  • Vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta on saatava lisää tutkimustietoa
  • Vammaisille tytöille ja naisille tulee turvata seksuaaliterveyteen liittyvää tieto-taitoa ja ymmärrystä niin että tyttö/nainen tietää mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta koskettamista vammaan liittyvissä avustamis-, tutkimus- ja hoitotilanteissa sekä kuntoutuksessa. Tietoa tulee olla saatavilla erilaisilla kommunikaatiomenetelmillä (esim. pistekirjoitus, viittoma- ja selkokieli)
  • Pari- ja lähisuhdeväkivallan sekä lastensuojelun piirissä työskenteleviä ammattilaisia pitää kouluttaa kohtaamaan vammainen asiakas ja antaa tietoja vammaispalveluista. Vammaispuolen ammattilaisia on koulutettava tunnistamaan vammaisen asiakkaan kohtaamaa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä tai niiden uhkaa sekä ohjamaan asiakasta eteenpäin
  • Puhelimitse ja netin kautta saatava apu on usein helpoimmin vammaisten naisten ja tyttöjen saavutettavissa. Näitä palveluja tulee kehittää ja myöntää niille varoja
  • Turvakotien saavutettavuutta on lisättävä poistamalla rakennetun ympäristön esteitä. Turvakoteihin hakeutuneille vammaisille naisille on oltava tarjolla heidän tarvitsemaansa henkilökohtaista apua.
  • Rikoslakia on uudistettava niin, että vammaisuutta tai vammasta johtuvia olosuhteita ei koskaan tulkita tai määritellä väkivaltarikosta lieventäviksi tekijöiksi. Vammaisiin naisiin kohdistuvat rikokset on käsiteltävä lähtökohtaisesti virallisen syytteen alaisuuteen kuuluvina, eikä uhrin painostuksen mahdollistavaa "vakaan tahdon” - pykälää tule käyttää
  • Opaskirja siitä miten vammaisten naisten kokemaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa voidaan tunnistaa ja miten heitä voidaan auttaa on laadittava vuoteen 2013 mennessä kuten Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen kansallisessa ohjelmassa 2010–2015 ehdotetaan

Lisätietoja:

suunnittelija Tuula Tuominen, tuula.tuominen@stm.fi, 09 1607 4311
naistyöryhmän sihteeri Pirkko Justander, pirkko.justander@invalidiliitto.fi, 050-525 41 83

Vammaisjärjestöjen naisverkoston kuuluvat seuraavat järjestöt ja tahot:

Aivovammaliitto ry, Invalidiliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto ry, Kynnys ry, Me Itse ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen Evankelis-luterilainen kirkko, Suomen MS-liitto ry, Suomen Reumaliitto ry, Suomen Vammaisfoorumi ry, Valtakunnallinen Vammaisneuvosto (VANE) ja Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus HILMA ry